Reilu vuosi sitten olin luopunut isoista hankkeista, perustanut alkuvuodesta toisen yritykseni ja kipuilin uuden edessä. En oikein tiennyt minne kuulun, kuka olen tai edes mitä haluan. Halusin kuitenkin eteenpäin ja isosti. Uusien tuulien tueksi ostin uudet kengät ja pistin ne ensimmäistä kertaa jalkaani viime vuoden PING Festivaleille Clarioniin.
Olen aina pitänyt itseäni voittamattomana. Siis siinä mielessä, etten voita arvonnoista mitään. Lähempi tarkastelu osoittaa, että tämä ei ole ihan totta. Olen voittanut useammankin kerran enkä vain arvonnoissa vaan elämässä muutenkin.
Maailma on täynnä tuoksuja ja niitä tulee koko ajan lisää. On itse rakenneltavia, kalliita, edullisia, luonnollisia, loistavasti brändättyjä ja kaikkea siltä väliltä. Olen jo pidemmän aikaa paininut sen kanssa, että peilikaapissani olisi vähemmän purkkeja ja enemmän luottotuotteita. Myös tuoksujen osalta.
"Minä määräsin itseni menemään myrskyjä päin."
Minut tunnetaan useimmiten tummanpuhuvasta tyylistä mutta onneksi se ei estä tällaisten värikkäämpienkin projektien ilmaantumista työpöydälle.
Ammattilaisen ja amatöörin erottaakin mielestäni siitä, että ammattilainen tuottaa uskottavaa ja laadukasta jälkeä omalla epämukavuusalueellaankin. Eli silloin, kun asiakkaan toiveet eivät välttämättä vastaa niitä omia ydinmieltymyksiä. Moni aloittava graafikko jumittaa ihan turhaan yhdessä tyylilajissa mutta kun kokemusta karttuu lisää, alkaa (visuaalinen) maailma avautua ihan uudella tavalla.
Valmistaudumme juuri Oot niin ihana -brändin kanssa Lapsimessuihin ja kun meiltä toivottiin mahdollisuutta saada osastolla itsestään polaroid-kuva, ei minua tarvinnut kovin kauaa maanitella. Olin nimittäin himoinnut tätä pientä söpöläistä eli Instax miniä meille jo pidemmän aikaa.
Kuulostaa varmaan hassulta, että minua jännitti mennä lapsen kanssa kahdestaan lomalle. Olemme tehneet (ja kokeneet) valtavan paljon asioita yhdessä mutta reissaaminen ei ole kuulunut niihin. Mitä kauemmaksi lähtemistä siirsin, sitä suurempi kynnys siihen tuli. Nyt tuon neljän päivän miniloman jälkeen tiedän, mistä aineksista täydellinen lapsen kanssa vietetty loma koostuu (ja mistä ei). Tässä muistilista vastaisuuden varalle:
Se on se tunne, kun menet bileisiin ja sulle tarjotaan olutta, jossa on sun suunnittelema etiketti. Olutetiketin lisäksi Sakemannille suunniteltiin paljon muutakin mutta kaikki alkoi salaperäisestä hahmosta, joka etiketissäkin seikkailee.
Vaikka töksäyttely siitä, että kiukkuisella naisella on se aika kuusta onkin junttia ja typerää, on sillä ajoituksella kyllä melkoinen vaikutus oloon. Pahimmalla PMS-viikolla ei tule mistään mitään ja maailma romahtaa ihan just, kun taas tietyssä kohdassa kiertoa on niin voittajaolo ja bossladymeno ettei mitään rajaa. Voisiko elämääkin jotenkin ajoittaa sen mukaan?
"Kasvit eivät välitä siitä, mihin suuntaan ne kasvavat."
Munat, kanat ja tiput vain viuhuvat kaikissa kanavissa kun pääsiäinen lähestyy. Olen itsekin viuhunut yhden sun toisen asian kimpussa ja joo, lähettänyt myös pari tipuemojia, myönnän. Nelipäiväinen viikko on käytetty tiiviisti hyväksi ja nyt aletaan olla jo (onneksi) voiton puolella.
Halusin alunperin suunnitella ihan oman bujon (mikä sekin olisi kyllä ihan mahtavaa!) mutta hetken ideoita pyöriteltyäni jouduin myöntämään, että Nuuna on oikeastaan tehnyt jo sen kaiken mitä olisin siihen bujoon halunnut tehdä. Siis laittanut yhteen upeat materiaalit, mageet printit, nerokkaat oivallukset ja viimeistellyn (Red Dot -palkitun) designin. Myönsin tappioni, hautasin omat suunnitelmani pöytälaatikkoon ja niin minusta tuli Nuuna-fani.