Olin ajatellut, että tästä kesästä tulee aika iisi. Ehkä ensimmäinen vuosiin, jolloin pidän ihan oikean loman ja otan muutenkin vähän rennommin. Hengittelen ja haahuilen. Vähänpä tiesin taas kerran.
"Yleisesti ottaen olen melko intohimoinen henkilö, mutta en joka ainoa päivä."
Pitkäaikainen yhteistyö on usein hedelmällisempää kuin pikarykäisy. Kun tuntee ja tietää asiakkaan, on helppo toimia ja ideoida lisää. Toisaalta se antaa myös asiakkaalle varmuuden. Voit luottaa siihen, että sitä saat mitä tilaat. Hello honey -hunajabrändi ei ole suinkaan ainoa asiakkaistamme, joka palaa kerta toisensa jälkeen takaisin siinä vaiheessa, kun tarvitaan jotain lisää. Tällä kertaa otimme hieman päivitettyjä promokuvia.
Inspiraatio on ollut vähän hukassa viime aikoina. Töihin meno on tuntunut tahmealta ja ajatukset ovat sirpaloituneet niin ettei sieltä löydy enää yhtään ehjää kappaletta. Uusista ideoista nyt puhumattakaan. Omatkin projektit tuntuvat nihkeiltä, ne eivät oikein etene, innosta tai puhuttele.
Reilu vuosi sitten olin luopunut isoista hankkeista, perustanut alkuvuodesta toisen yritykseni ja kipuilin uuden edessä. En oikein tiennyt minne kuulun, kuka olen tai edes mitä haluan. Halusin kuitenkin eteenpäin ja isosti. Uusien tuulien tueksi ostin uudet kengät ja pistin ne ensimmäistä kertaa jalkaani viime vuoden PING Festivaleille Clarioniin.
Olen aina pitänyt itseäni voittamattomana. Siis siinä mielessä, etten voita arvonnoista mitään. Lähempi tarkastelu osoittaa, että tämä ei ole ihan totta. Olen voittanut useammankin kerran enkä vain arvonnoissa vaan elämässä muutenkin.
Maailma on täynnä tuoksuja ja niitä tulee koko ajan lisää. On itse rakenneltavia, kalliita, edullisia, luonnollisia, loistavasti brändättyjä ja kaikkea siltä väliltä. Olen jo pidemmän aikaa paininut sen kanssa, että peilikaapissani olisi vähemmän purkkeja ja enemmän luottotuotteita. Myös tuoksujen osalta.
"Minä määräsin itseni menemään myrskyjä päin."
Minut tunnetaan useimmiten tummanpuhuvasta tyylistä mutta onneksi se ei estä tällaisten värikkäämpienkin projektien ilmaantumista työpöydälle.
Ammattilaisen ja amatöörin erottaakin mielestäni siitä, että ammattilainen tuottaa uskottavaa ja laadukasta jälkeä omalla epämukavuusalueellaankin. Eli silloin, kun asiakkaan toiveet eivät välttämättä vastaa niitä omia ydinmieltymyksiä. Moni aloittava graafikko jumittaa ihan turhaan yhdessä tyylilajissa mutta kun kokemusta karttuu lisää, alkaa (visuaalinen) maailma avautua ihan uudella tavalla.
Valmistaudumme juuri Oot niin ihana -brändin kanssa Lapsimessuihin ja kun meiltä toivottiin mahdollisuutta saada osastolla itsestään polaroid-kuva, ei minua tarvinnut kovin kauaa maanitella. Olin nimittäin himoinnut tätä pientä söpöläistä eli Instax miniä meille jo pidemmän aikaa.
Kuulostaa varmaan hassulta, että minua jännitti mennä lapsen kanssa kahdestaan lomalle. Olemme tehneet (ja kokeneet) valtavan paljon asioita yhdessä mutta reissaaminen ei ole kuulunut niihin. Mitä kauemmaksi lähtemistä siirsin, sitä suurempi kynnys siihen tuli. Nyt tuon neljän päivän miniloman jälkeen tiedän, mistä aineksista täydellinen lapsen kanssa vietetty loma koostuu (ja mistä ei). Tässä muistilista vastaisuuden varalle:
Se on se tunne, kun menet bileisiin ja sulle tarjotaan olutta, jossa on sun suunnittelema etiketti. Olutetiketin lisäksi Sakemannille suunniteltiin paljon muutakin mutta kaikki alkoi salaperäisestä hahmosta, joka etiketissäkin seikkailee.