Töissä on, yllätys yllätys, kiirettä. Vaan ei ihan niin paniikinomaista kuin vielä hetki sitten. Tekemistä riittää kyllä mutta niin tuntuu oudosti riittävän aikaakin. Vaikka tiedän itsekin pitäväni (turhankin) montaa rautaa tulessa, onnistuu työpäivieni monimuotoinen sisältö välillä yllättämään minutkin.

Eilen kirjoitin kaksi artikkelia, piirsin raitapaitaisen kiharapehkoisen naisen matkalaukkuineen, palaveerasin esitteestä sekä uutiskirjeestä, viimeistelin neljä logoluonnosta metallibändille, suunnittelin käyntikortteja, valokuvasin kynsilakkapulloa, keskustelin kosmetiikkatuubin painatuksesta sekä taitoin 44 sivua tanskaksi.

Muistan kuinka vuosia sitten mietin etten viihtyisi kahdeksasta neljään työssä. Nyt olen täällä. Pääosin virka-aikaan ja kai tätä jonkinlaiseksi toimistoksikin voisi kutsua. Tylsästä tämä on kyllä silti varsin kaukana ja hyvä niin. Se on hyvä ennakkoluulo pois heitettäväksi se.

Eilen illalla luin O:lle meidän molempien suurta suosikkia, Sika ja oikukas sieni -kirjaa. Tulisikohan tanskaa puhuva hedelmävaaka joskus avuksi jos pyytäisin?