Itsensä haastaminen on mainio juttu mutta kyllä täytyy myöntää, että joulukuussa istuessani kaksi videokameraa minuun suunnattuna Tukholmalaisella studiolla, kävi myös mielessä, että mihinkähän sitä on taas tullut lupauduttua. Kampanjaviikko lähenee loppuaan ja kommenttiboksissa käydään mainiota ja kipakkaakin keskustelua etenkin tämän kampanjaa varten käyttööni saamani fontin herättämistä tunteista. Palataan nyt kuitenkin hetkeksi sinne teidänkin videolla näkemällenne nahkaiselle kirjastotuolille eräänä joulukuisena aamuna.

 

tukholmavideo_07

Eräs ystäväni vitsaili etukäteen, että siitä tulee varmaan sellainen Paulig-kahvimainoksen tyylinen tunnelmointi. Hieman hymyilytti, kun paikan päälle aamukahdeksalta saapuessani näin ensimmäinä massiivisen vanhan kirjastotuolin ja kaiken sen muun rekvisiitan, jota studiolle oli tuotu.

tukholmavideo

tukholmavideo_10

Videot, kuten sanottua, eivät ole minun osaamisalueellani millään tavalla ja oikeastaan ne eivät liity elämääni usein toistenkaan tekeminä. En seuraa vlogeja (ehkä pitäisi?) enkä ole videoinut O:takaan juuri yhtään. Olen enemmän still-kuvatyyppiä ja niitä sitten riittääkin kasapäin mutta videot, ne ovat minulle se tuntematon maaperä, lukuunottamatta pientä (pakollista) pintaraapaisua koulussa kymmenen vuotta sitten.

tukholmavideo_15

tukholmavideo_13

Onneksi kuvausryhmän huumorintaju riitti tällaisen newbien kanssa. Kanssani työskennellyt tiimi oli aivan mahtava ja jännityksestä huolimatta he saivat minut tuntemaan oloni kotoisaksi ja mukavaksi kaikkien niiden laitteiden, johtojen, mikrofonien ja muiden keskellä. Ja etenkin silloin kun minuun oli suunnattu ne kaksi videokameraa ja pari kännykkää.

tukholmavideo_12

tukholmavideo_11

Oman haasteensa toi kielisekamelska, jossa yritin parin tunnin yöunien jälkeen pysyä perässä ruotsia keskenään puhuvan kuvausryhmän kanssa, joka puhuu minulle (pyynnöstäni, ruotsini on vähän ruosteessa) englantia, ja jonka seassa minun piti puhua videolle suomea. Sääli etteivät muutama aivan metsään mennyt repliikkini ole tallessa videolla enää. Siitä olisi varmasti saanut mehevän making of -pätkän siitäkin.

tukholmavideo_06

tukholmavideo_04

Videon tekeminen oli loppujen lopuksi aika pelottavaa hauskaa. Se oli myös vaikeampaa kuin odotin ja jotenkin henkilökohtaisempaa. Still-kuvista on helppo valita ne missä on sopiva kulma tai ne missä kaksoisleuka ei näy. Videolla ei pääse piiloon eikä peitellä, toisaalta uskon sen juuri siksi tulevan lähemmäs, näyttävän ihmisen paljaampana, aidompana. Aivan niinkuin se käsin kirjoitettu kirje tuntuu henkilökohtaisemmalta kuin sähköposti.

tukholmavideo_03

tukholmavideo_05

Miltä teistä tuntui nähdä minut videolla? Entä oletko itse videolla jossain? Miltä se tuntuu?