Tämä mekko O:lla oli yksivuotissynttäreillä ja tämän kiven se löysi ensimmäisen kodin pihasta. Tuo on se rakkain pehmolelu vuodelta 2011 ja tämä se äitienpäiväkortti, jonka se askarteli minulle päiväkodissa. Kuulostaako tutulta? Kun jokainen hetki on täynnä muistoja, ei mitään raaskisi laittaa eteenpäin saati heittää pois. Säilytystilaa on kuitenkin rajallisesti, joten rakkaitakin aarteita on pakko karsia ainakin jonkin verran vaan mikä se on sitten se mittari sille säästämiselle?

aarrekid_07

aarrekid_06

Kun O oli pienempi, teki mieli säästää kaikki. Tuntui, että vauva-aika kiitää ohi niin nopeasti, että kaikista muistoista on pidettävä kynsin hampain kiinni. Sittemmin olen hieman rauhoittunut ja huomannut, että kaikkea ei tarvitse säästää, jotta muistaisi. Vaatteiden osalta vedin rajan vain kaikkein rakkaimpiin. Suurimmasta osasta on kuitenkin myös kasapäin kuvia, joten aarrelaareissa on lähinnä niitä ihkaensimmäisiä, pienen pieniä tai jostain muusta syystä todella merkittäviä. Seassa myös muutama minun lapsuudestani, oman äitini säästämä.

aarrekid_02

Erityisasemassa meillä ovat tietysti myös O:n edesmenneeseen isään liittyvät kuvat, tavarat ja asiat. Niitä ei ole (valokuvia lukuunottamatta) kovin paljon, joten ne säästetyt ovat sitäkin rakkaampia. Yksi niistä on Aarrekidin Aarremetsä-kuosinen peitto. Se on ensimmäinen asia, jonka tuore, ylpeä isi tyttärelleen osti.aarrekid_vauvakuvaaarekid_05

O on toki kasvanut vauvapeitosta ulos jo kauan sitten mutta nyt se lämmittää nukensängyssä niin nukkeja kuin pöllöjä ja pupujakin. Välillä O myös nappaa sen mukaan leppoisaan lattiaköllöttelyyn tai muuten vain leikkeihin. Ihan samalla tavalla kuin me pidämme isinkin arjessa mukana jutellen ja muistellen. Aina silloin kun tulee sellainen olo.

aarrekid_15

aarrekid_10

Aarrekid on itseasiassa perustettu vain vuotta ennen O:n syntymää ja se oli yksi ensimmäisiä lastenvaatemerkkejä, joihin hurahdin totaalisesti. Mainitsemani Aarremetsä-kuosi on Aarrekidin ensimmäinen ja se on Piia Kedon käsialaa. Sittemmin valikoima on laajentunut mutta minulle merkki kiteytyy juuri tuohon leikkisään ja loputtoman tarinalliseen kuosiin, jota en lakkaa ihastelemasta. Olenkin sanonut, että jos suunnittelisin lastenvaatekuoseja, jotain tällaista minäkin haluaisin tehdä.

aarrekid_08

aarrekid_03

Sain valita meille muutamia Aarremetsä-vaatteita*, nyt jo siis reilusti isommalle O:lle. On hauska huomata miten sama kuosi kasvaa ja muuntuu lapsen mukana vaikka alunperin se toikin mieleen lähinnä vauva-ajan muistoja. Bodyt ovat todellakin olleet muisto vain jo kauan, joten tällä kertaa vaatekaappiin muuttikin enemmän sellaisia isomman tytön vaatteita.

aarrekid_11

aarrekid_04

Oma suosikkini on tuo monikäyttöinen huppari ja veikkaan, että pitkillä resoreilla varustetuille legginsseillekin tulee kasapäin käyttökertoja. Eikä liene yllätys, että plussaa ropisee täältä meidän (monokromaattisesta) suunnasta myös mustista vaihtoehdoista kirjavien kuosien rinnalla.

aarrekid_14

aarekid_12

Saatan näiden kohdalla joutua joustamaan hieman periaatteestani laittaa talteen vain niitä pikkuruisimpia vauvanvaatteita. Peitto tulee takuuvarmasti pysymään tallessa sekin, muistot isistä kun ovat ehdottomasti niitä suurimpia aarteita. Ehkäpä näiden isompien Aarremetsien muassa palaa mieleen vaikkapa tämä nykyinen koti ja sen valoisat, korkeat huoneet ja elämän jatkuminen surusta huolimatta. Ja kaikkein suurin aarrehan on tottakai tuo lapsi itse. Niin täydellinen, rakas ja ihana. Puhumattakaan herranjestas siitä, miten iso hänestä on jo kasvanut.

aarrekid_koodi

Nostalgiapuuskani siivittämänä Aarrekid tarjoaa sinulle koodilla VISUAALISESTIVAATIVA -10% koko valikoimasta (!) JA ilmaiset postikulut sunnuntaihin asti.

Millaisia muistoesineitä sinä olet lapseesi liittyen säästänyt? Pysytteletkö koneen syövereissä säilyvissä digikuvissa vai pursuaako sinullakin pussukka jos toinenkin kaikenlaisia aarteita? Mitä sinun omasta lapsuudestasi on tallessa?

///

Aarrekid

*Aarrekid-vaatteet saatu blogin kautta