Vähiin käy ennenkuin loppuu mutta aika pitkältä tuntuu tämä viikon mittainen muuttorutistus. On viety tavaraa ja tuotu tavaraa, toimistolle, uuteen kotiin, vanhaan kotiin, roskiin, kierrätykseen, eestaas. Jaksaminen on ronskin flunssan kanssa aika äärirajoilla ja töitäkin on välissä tehtävä, maailma kun ei kappas vaan pysähdykään vaikka me muutamme.

O:lla alkaa olla aika mittava kokoelma kultakaarien alla telmiviä Littlest Pet Shop -hahmoja, sillä terveellisen ruoan, riittävän unen ja normaalit tabletinkatsomiskiintiöt olemme heittäneet romukoppaan jo alkuviikosta. Kahvinkulutus, joka on muutenkin melko korkealla tasolla, on kohonnut tähtitieteellisiin mittoihin. Joka paikassa on laatikoita, nyssyköitä ja pussukoita, mikä minnekin matkalla. Pinna on kireällä ja aivot ylikuumenevat kaikista muistettavista asioista.

On haettu avaimia, käyty aamutuimaan Ikeassa, koitettu sovittaa yhteen kaikki mahdolliset aikataulut sängyn kotiinkuljetuksesta Mummuun, joka tuo kylmälaukkuja. Puhumattakaan tietysti O:n aikatauluista, työdeadlineista, tarjouspyynnöistä, sähköjen siirrosta, internetin asennuksesta ja erilaisten autojen vaihtelemisesta kulloinkin kuljetettavien tavaroiden koon mukaan.

Toisaalta jäljellä on enää loppurutistus (ja tietysti heti siihen perään alkava seuraava työviikko, jonka ensimmäistä aamua odotan kauhulla kaiken ollessa hukassa). Suurin muuttokuorma lähtee kohti uutta kotia huomenna alkuiltapäivästä ja sunnuntai on pyhitetty vanhan kodin loppusiivoukselle. Ehkä tässä kohtaa muutamalla mäkkäriaterialla (liikaa) tai parilla jaksolla tabletilta katsottuja My Little Ponyja ei ole niin merkitystä. Niinhän sitä sanotaan, että sodassa, rakkaudessa ja muutossa ovat kaikki keinot sallittuja.

11119322_10155520739260652_7181736925080695238_n