Se alkoi meille ilmestyneistä rumista kaiuttimista, joiden myötä minusta tuli välittömästi hellasärö. Siis se musiikkipiireissä tunnettu sisustus- ja virkaintoinen puoliso, joka ei sulata mitä tahansa (tai pahimmassa tapauksessa mitään) äänilähteitä niiden vääränlaisen muotokielen takia.

oivalluksia

Siinä me sitten istuimme, olohuoneessa pohtimassa mitä niille oikein voisi tehdä. Ne ovat mittasuhteiltaan liian kolhot, väriltään vähintäänkin kammottavat ja pöytämallisten sijaan lattialla eli oikeastaan koko huoneen sisustus alkoi näyttää suhteettomalta. Kaikki tuntui olevan vähän väärässä paikassa, väärän kokoista eikä mikään sopinut enää yhteen.

oivalluksia_04

Hieman samaa henkeä on viime aikoina ollut valloillaan koko kodissa. Ei ehkä niinkään isompien kalusteiden osalta mutta ne tavarakasat. Joka paikan valloittaneet vaatekappaleet, pinnit, lehdet, kirjaston kirjat, kuitit, tatuointirasvat, piuhat ja kaikki ne pienet asiat, joille ei ole mitään järkevää paikkaa. Mikään ei tunnu olevan oikeassa paikassa eikä sopivan yhteen.

Tavaramäärän vähentämisestä oli paljon puhetta viime vuonna niin täällä kuin muuallakin netissä. Ja ymmärrän kyllä varsin hyvin miksi. Sitä on yksinkertaisesti aivan liikaa joka paikassa. Olen aika ajoin tehnyt yllätyshyökkäyksiä vaatehuoneeseen, käynyt kaappeja läpi, heittänyt pois, myynyt kirpputorilla, päivittänyt blogikirppistä ja tehnyt ties mitä kommervenkkiä ja tonttutaikaa, että koti alkaisi tuntua labyrintin sijasta kodilta.

oivalluksia_05

Kaiken tämän keskellä olen myös pyrkinyt muuttamaan myös sitä sisään kannettavan tavaran määrää, sillä se poistaminen ei tietysti yksin riitä, pelkästä järjestelystä nyt puhumattakaan. Olen pohtinut ostopäätöksiäni perusteellisemmin ja vähentänyt epämääräisen pikkusälän tarttumista mukaan. Välillä olen tietoisesti jättänyt menemättä kauppoihin, jotta minimoin heräteostosten kiusauksen.

Haluaisin paljon mieluummin jakaa teidänkin kanssanne ostosten sijaan oivalluksia. Vaikka en minä nyt sentään mikään pyhimys ole, on tänne uusia ostoksiakin kannettu, kaiutinten lisäksi esimerkiksi ristikuvioinen blogiuskottava torkkupeitto -70% alella. Mutta ero aiempaan on kuitenkin ilmiselvä ja suunta oikea. Vähemmän ja selkeämmin vain niitä oikeasti ihania. Silloin ne saavat suuremman painoarvonkin siellä kotona, ne aidosti ihanat.

oivalluksia_03

Ja siitä se sitten lähti se ratkaisu niiden kaiutintenkin sijoitteluun. Mietimme mitkä asiat olohuoneessa ovat niitä aidosti ihania ja mitä sieltä voisi toisaalta karsia, jotta ne pääsisivät oikeuksiinsa. Kaikki ehdotukset johtivat samaan lopputulokseen ja lopulta pisintä seinää hallinnut televisio kannettiin kellariin. Se kun ei ollut kummankaan listalla aidosti tärkeä mutta urautuneesti olimme silti pitäneet sille paraatipaikkaa.

Elämää ilman ruutua on nyt takana vähän alle viikko eikä ole tullut kertaakaan ikävä. Päinvastoin, olohuone tuntuu paljon avarammalta ja jollain tavalla tyylikkäämmältä. Seesteisemmältä.

Vaikka kuvissa vilahtaakin myös se mainittu torkkupeitto, toivon, että tämän postauksen anti sinullekin on jossain aivan muualla.

oivalluksia_02