Siis meinaatko, että jos ajattelen olevani vaikkapa järjestelmällinen, minusta tulee sellainen oikeasti? En minäkään uskonut kun ystäväni esitti tällaisen teorian minulle viime vuoden loppupuolella.

Kaikki alkoi oman elämäni ja sen toimintamallien ruotimisesta ja useammin kuin kerran tai kaksi mainitsin jonkin asian johtuvan siitä kun mä nyt vaan en oo kovin järjestelmällinen. Sillä mitä ajattelemme itsestämme on yllättävän iso vaikutus. Tunnistan kyllä monia osaamisalueitani ja tiedän olevani hyvä tässä ja lahjakas tuossa mutta järjestelmällisyys ei ole koskaan kuulunut näihin. Olen ihan sen kummemmin tiedostamatta ja suunnittelematta pitänyt itseäni melkoisena huithaipelina, jolla vaan on aina aikataulut solmussa ja salasanat hukassa.

fuckingbrilliant_04

Puoli vuotta myöhemmin huomaan, että itseasiassa minä olen järjestelmällinen. En ehkä jonkun universaalin mittarin mukaan, jossa kaikki tapahtuu minuutilleen tai millilleen mutta huomattavasti järjestelmällisempi kuin aiemmin. Ja mikä ällistyttävintä, kaikki on tapahtunut ilman, että tein yhtään mitään. Olen toki tehnyt paljonkin asioita, mind mapeja, listoja, systeemejä, järjestelmiä ja hierarkioita kaikille niille asioille, jotka minulta ovat olleet aina hukassa mutta järjestelmällisyyden pohtimiselle tai sen itse ajatusmallin muuttamiselle en ole kyllä uhrannut ajatustakaan sen koommin.

Minusta vain tuli järjestelmällinen.

fuckingbrilliant

Olen itse aivan yhtä ällistynyt ja epäuskoinen kuin sinäkin mutta siellä ne ovat työpaperit mapeissa arkistoituna vuosittain, tietokoneeni kansiorakenne huomattavasti selkeämpi kuin aiemmin, tehtävät työt on jaoteltu omiin listoihinsa menossa olevan projektin mukaan, koodarillekin lähetän nykyään vain yhden listan kysymyksiä pienen sekavan tipottain tulevan silpun sijasta.

Laskutukseni on kutakuinkin ajan tasalla ja kodin kaapitkin ovat saaneet oman osansa. Hoidan asioita prioriteettijärjestyksessä ja pyrin olemaan töissä vain virka-aikaan. Olenko tämä todella minä? Missä se huijaus oikein piilee?

Tapahtui kaksi asiaa yhtä aikaa. Ensinnäkin ymmärsin järjestelmällisyyden aiemmin väärin. Vertasin itseäni irrallisiin ääripään esimerkkeihin ja kuvittelin, että ollakseni järjestelmällinen minun pitää asetella juomalasit viivoittimen avulla tai alkaa punnita ruokani, seurata kaikenmaailman käyriä yritykseni kasvusta ja muistaa ne hemmetin salasanat ulkoa. Oikeastihan minun piti vain löytää ne oman elämäni järjestystä kaipaavat asiat ja pistää ne järjestykseen.

Se toinen asia onkin sitten se mystisempi. En yrittänyt olla järjestelmällinen. En ajatellut, että minun pitäisi olla sellainen tai että voi kun olisin. Minä yksinkertaisesti ajattelin olevani sellainen jo.

fuckingbrilliant_03

Ja ne salasanat, ne tallennetaan sinne avainnippuun tai selaimen muistiin. Tämän toimenpiteen aiheuttama tietoturvariski on aivan minimaalinen verrattuna moneen muuhun asiaan, joita teemme päivittäin verkossa mutta sen vapauttama muisti- ja työaikakapasiteetti on aivan valtava. Yksi asia vähemmän huolehdittavana on enemmän aikaa tehdä jotain tuottavaa, hauskaa tai parhaassa tapauksessa molempia.

Tee yksinkertainen koe.

  1. Päätä millainen sinä olet.
  2. Ala elää niin.

(Ja tallenna ne salasanat!) Takaan, että yllätyt.