Selitin aamulla kolmatta kertaa vaatteitaan vaihtavalle lapselle, että me emme myöhästy vain eskarista vaan minä myöhästyn myös samalla töistä. Ja että se tarkoittaa sitä, että ne työt on tehtävä illalla varsinaisen työpäivän jälkeen. Yrittäjän vapaus sisältää myös vastuun.

Toki olen yrittäjä pitkälti juuri sen vapauden takia. Saan itse valita mitä teen, kenen kanssa ja milloin. Se on usein myös se aihe, joka puhuttaa, kadehdituttaakin. Kääntöpuolena myös vastuu on vain minun harteillani. Sitäkään ei kanna kukaan muu. Yrittäjyys on laaja ja monitahoinen asia, elämäntapa, jossa on monta puolta. Yksittäinen työpäivä toimii kuitenkin varsin hyvänä läpileikkauksena tämän elämäntavan realiteeteista. Otetaan siis vaikkapa tämä aivan tavallinen perjantai.

Vietyäni lapsen eskariin suuntasin pankkiin. Yritystilin nostorajaa kun ei voi verkkopankissa eikä puhelimitse hallinnoida. Konttori aukeaa kuitenkin vasta kymmeneltä, joten hätäpäissäni skannasin lähikulmat ja löysinkin pienen viihtyisän kahvilan. Tein sinne instant-toimiston odotteluajaksi ja viimeistelin muutaman logoluonnoksen, vastasin sähköposteihin, lähetin kaksi tekstiviestiä, useita messenger-viestejä, postasin Instagramiin ja tein asiakkalle kaksi määrämittaista kuvaa. Kahvi ja asiakaspalvelu olivat yhtä lämpimiä.

Pankin jälkeen koukkasin Kampinkeskuksen läpi ja muistin, että meikkivoiteeni on lopussa. Kävin ostamassa sitä lisää ennenkuin lähdin hakemaan tämän päivän kuvauksissa tarvittavia taustakartonkeja. Ne kun kannattaa ostaa silloin kun voi viedä ne suoraan toimistolle, jotta ne pysyvät siisteinä ja suorina. Löysin samalla muutakin kuviin sopivaa rekvisiittaa.

Toimistolla kävin lehtimainosten kimppuun, söin lounaaksi miehen tekemää makaroonilaatikkoa mikrossa lämmitettynä ja huomasin kahvikoneen tarvitsevan puhdistusta. Tein testilatauksen, päivitin asiakastöihin liittyvät somekanavat, soitin muutaman puhelun ja tein Esitys-lehden ajankohtaisnumeron artikkeliin sumuisen kuvan.

Nostoraja-asian hoidettuani sain hoidettua myös raha-asioita, laskuja ja rahaliikenteen seurantaa. Otin samalla vastaan muutaman tilauksen Oot niin ihana -vauvakirjasta ja pakkasin ne odottamaan sopivaa väliä postissa poikkeamiseen. Yksi asiakkaista kävi myös noutamassa omansa täältä toimistolta. Useimmiten kesken on useampi kuin yksi asia, projekti, hanke tai työ. Pyrin sopivissa väleissä päivittämään niin henkilökohtaista to do -listaani kuin meillä sisäisesti jaossa olevia dokumenttejakin, jotta kaikki pysyvät kartalla tehdyistä ja tekemättömistä asioista. Listoja riittää lähetettävistä tilauksista tehtäviin töihin ja erilaisiin muistiinpanoihin.

Seuraavaksi sain valmiiksi kuusi lehtimainosta ja kaksi banneria, jokaisen tietysti määränpäänsä mukaisin millein tai pikselein, värimäärityksin, leikkausmerkein ja muin teknisin säädöin. Myöhästyin kuitenkin viideltä lähtevistä posteista kaksitoista minuuttia kiitos epämääräisten bussien mutta siellä ne nyt ovat yhtä kaikki jo pakattuna matkaan Lauttasaaren postissa. Lapsi puolestaan pakkautui ystäväni kyydissä leikkitreffeille, jotta minä voin tehdä sen mistä aamulla kerroin. Luojalle kiitos näin ihanista ystävistä.

Kahvia on päivän aikana kulunut kaksi kuppia aamulla kotona, yksi pankkia odotellessa kahvilassa ja kolme toimistolla. Kolmannen toimistokupillisen jälkeen paneuduin tuotekuvaukseen, raivasin tilaa (tämähän toimii tietysti tällä hetkellä myös kirjavarastona) ministudiolle ja kokeilin samalla uutta jalustaa. Meillä on ollut kädet täynnä tapahtumien kanssa, joten tarvittavat syvätyt kuvat Oot niin ihanasta ovat edelleen ottamatta. Tai siis eivät ole enää, nyt ovat enää jälkikäsittelemättä. Olin ajatellut kuvata samaan syssyyn myös lisää inspiraatiomateriaalia mutta valaistukseni sanoi poks kesken kuvaamisen.

Poks meinaa sanoa välillä pääkin. Tämä on minun yhdeksästoista työpäiväni putkeen. Voi toki edelleen ajatella, että minulla on vapaus. Vapaus ostaa meikkivoidetta kesken työpäivän tai aloittaa työt kivassa kahvilassa. Valita työni, asiakkaani, sijaintini ja työjärjestykseni. Juuri nyt valitsen kotiin lähtemisen ja huomisen vapaapäivän.

Ja koska voin valita, valitsen tämän kaiken enkä vaihtaisi mitään pois.

Paitsi ehkä sen palaneen lampun jos ehdin.

keskiviikkopalaveri_04

Postauksen kuvat ovat keskiviikolta ja ne ovat osa tällä viikolla käynnissä olevaa Esityksen ajankohtaisnumeroa.