Siinä ei kuulkaa kauniit glögimukit instassa auta kun on viettänyt kolme kuukautta viikot töissä ja viikonloput myyntitapahtumissa ja nappaa jokerina vielä viimeisen tapahtuman kanssa päällekkäin vuoden övereimmän flunssan.

Viikonlopulle osuva aatto, lumeton maa ja paine poskionteloissa ovat omiaan karsimaan entisestään melko ohueksi vanunutta joulumieltä. Tänä vuonna samat tunnelmat tuntuvat vallanneen melko monen muunkin mielen. Vuosi on ollut monille raskas ja näin loppusuoralla se alkaa vaatia veronsa. 

bolkv_08

Aatonviettopoppoostamme kolme viidesosaa on tässä samassa taudissa ja pikkusievät ohjeet kynttilöiden sytyttämisestä jos ei ole ehtinyt imuroida, ainoastaan ärsyttävät. En aio viettää jouluani komerossa mutta olisi tosi kiva jos lastenhuoneessa näkyisi edes lattia. 

bolkv_03

Mainitun huoneen omistaja odottaa tietysti joulua (lattiasta viis!) kuten kuuluukin vaikka ikä alkaakin jo verottaa uskoa punapukuiseen nuohoojaan. Niinpä julmetun tiukkojen aikataulujen väliin on kuin onkin rutistettu pipareiden leipomista, joulukorttien piirtämistä ja pikkuruisen kuusen koristelua. Eskarin täditkin saivat joulutervehdyksensä. Että ei tässä nyt ihan tyhjän päällä olla.

bolkv_10

Ja voihan sitä ajatella niinkin, että aika moneen pakettiin sitä on tänä vuonna tehty täytettä ja ilahdutettu kortinsaajia. Tavallaan siis sormet on pelissä aika monessakin joulussa vaikka oma on aivan alkutekijöissään. Omanlaistaan joulumieltä sekin.

bolkv_06

Kuvat ovat harvinaislaatuisesta hetkestä, jolloin olin yhden tapahtuman keskellä kaksi tuntia vapaalla ja kokeilin kranssin tekemistä ensimmäistä kertaa elämässäni. Mukana tietysti myös instauskottava glögilasillinen, se tämän vuoden ainoa.

bolkv_07

On meillä sentään siis kranssi ovessa vaikkei se lattia näykään. Kai se tästä vielä jouluksi muuttuu täälläkin.