Kävin eilen tosi tärkeässä palaverissa, jossa minun olisi pitänyt olla jo aikoja sitten.

Olen juossut paikasta toiseen niin lujaa, etten ole ehtinyt viime aikoina tavata sitä tärkeintä kontaktiani. En ole ehtinyt vastata sen puheluihin enkä kuunnella miltä siitä tuntuu, mitä se ajattelee tai mitä se toivoisi meidän yhteistyöltämme.

Olen kyllä aina välillä lukenut sille rättiväsyneenä selfhelp-kirjoja sängyssä. Syöttänyt pikapikaa pari palaa suklaata ohi mennessäni tai huikannut peilin kautta, että hei, sä oot kyllä ihan hyvä tyyppi ennen kuin olen taas karannut ovesta ulos tapaamaan muita ihmisiä.

Ihmisten ja asiakkaiden kohtaaminen on suunnattoman tärkeää. On oltava korvat auki, mieli läsnä, ajatukset koossa ja tuntosarvet ojossa. Jokainen toimii hieman eri tavoin. Joku on puhelinihminen ja toinen taas messenger-ihminen. Joku kirjoittaa pitkiä viestejä sähköpostiin ja joku muu taas haluaa tavata kasvotusten, jotta voisi näyttää isoon mustakantiseen vihkoon tehdyt uusimmat mindmapit ja muistiinpanot.

Jotta sieltä kaiken ihmisyyden alta löytyisi se asia, johon pureutua, pitää osata kuunnella. Ei ole haittaa siitäkään, että osaa myös avata suunsa oikeissa kohdissa. Raakaideoita hiotaan, pallotellaan ja muokataan kunnes saadaan aikaan timantteja sarjatuotantona. Ne timantit ovat aina monen tapaamisen, puhelinkeskustelun, mailiketjun ja työtuntien takana ja niin niiden pitääkin olla.

Vaan miten sen kaiken asian alta löytäisi sen ihmisen? Kyllä minä aina sanon, että ens viikolla sitten. Keväällä. Sit kun tää kiire vähän hellittää. Sit me nähdään ja tehdään jotain kivaa.

Onneksi se osui eilen sattumalta samaan ravintolaan. Muuten olisin varmaan tälläkin kertaa huikannut, että laitetaan viestiä hei.

Me tilattiin kanakatkarapusalaattia ja tummapaahtoista kahvia. Puhuttiin yli tunti siitä, miltä kaikki tuntuu. Mikä on tärkeää ja miten me voitaisi kommunikoida paremmin. Miten ehtisimme tavata useammin. Meillä oli niin kivaa etten ottanut yhtään kuvaa. Toi yläkuva on aiemmin otettu. Sellaisena useimmiten sut näen, takaapäin, menossa jonnekin.

Pitäisikö kalenteriin sopia valmiiksi jo seuraava aika. Voitaisi ensi kerralla mennä vaikka leffaan tai brunssille. Miten olis, laitetaanko heti ylös niin että tällä kertaa se ei vaan jää.

Sä oot kuitenkin se mun tärkein ihminen ja jos meidän suhde ei oo kunnossa niin ei tuu kyllä mistään muustakaan yhtään mitään.