Blogi on eräänlainen kurkistus meidän elämäämme. Peephole joihinkin ajatuksiin, hetkiin tai satunnaisiin tapahtumiin. Kuitenkin pääosin aika kuratoitu sellainen vaikka autenttisuutta arvostankin. Kuvat on jälkikäsitelty ja tekstiäkin ainakin pyritty miettimään.

Julkisissa liikennevälineissä sen sijaan pääsee usein kurkistamaan (tahtomattaankin) toisten arkeen ja elämään ilman instafilttereitä. Siellä takana istuva jakaa terveysvaivat ja työasiat samaan syssyyn luuriinsa ja sen ohi. Vieressäistuja kertoo käytävän toiselle puolelle vanhemmistaan, talokaupoistaan, mieshuolistaan ja salilla käynnistään. On perintöriitoja, kauppalistoja, kuulumisia.

Mutta lisääpä yhtälöön lapsi. Se se vasta toimiikin avoimena kurkistuksena arkeemme ja siihen keitä me oikein olemme. 7A:ssa kanssamme matkan Pasilaan jakaneet ihmiset tietävät nyt ainakin, että minä olin vauvana hoidettavana Aurorassa hinkuyskän vuoksi. Ja että olen ostanut H&M:ltä helmalakanan, joka pitää noutaa Runeberginkadun Ärrältä.

Sekin kävi selväksi, että äidillä on kihlasormus ja Jukalla on mönkijä, Mummula on Tuusulassa, meillä on kissoja ja että söimme tällä viikolla pinaattikeittoa. Kävi myös ilmi, että meillä on karkkipäivä lauantaisin ja että lakanoita ei ole vaihdettu ihan tässä lähipäivinä. Myös uudesta pakettiautosta oli puhetta, onneksi ei sen intiimimpiin asioihin siirrytty tällä reissulla. Aika monta seikkaa sieltä olisi tarkkakorvainen kuitenkin voinut poimia.

Taisi tuo kurkistus elämäämme olla jopa enemmän kuin tänne blogiin on viime aikoina päätynyt. Kun on ollut niin paljon näitä pinaattikeittoja, ratikkamatkoja ja lakanoita. Tässä vastapainoksi muutama kuva joita ratikassa ei esitelty. Jääköön niiden tarkempi avaaminen tällä kertaa mielikuvituksesi varaan.