Usein, ellei jopa aina, uusi asiakas kertoo ensimmäiseksi haluavansa jotain uutta, erilaista. Jotain ennennäkemätöntä ja luovaa, erottuvaa, persoonallista, outside of the box (tai siis ainakin silloin kun ensimmäiseksi ei tiedustella pelkkää hintaa). Mutta mitä tapahtuu kun päästään tositoimiin. Aika harva uskaltaa lopulta olla oikeasti se edelläkävijä, korkealentoisista visioista huolimatta ja moni hanke jää keskinkertaiseksi.

Vaikka toivotaan uutta ja innovatiivista, loppuu pokka useimmiten ensimmäisen luonnoskierroksen aikana. Jos nyt kuitenkin tehtäis ihan tällainen vaan. Onhan tuo ihan kiinnostava mutta aika outo. Vähän kummallinen, emmä oikein tiedä. Haaste on siinä, että sinä elät tämän hetken visuaalisessa maailmassa. Silmäsi on tottunut niihin väriyhdistelmiin ja muotokieliopillisiin ratkaisuihin, joita näet ympärilläsi. Ne tuntuvat tutuilta ja toimivilta, koska olet nähnyt ne tarpeeksi usein. Ja siksi niihin tulee helposti turvauduttua itsekin. Ne on kuitenkin jo tehty ja jos alamme nyt tehdä jotain niiden kaltaista, olemme auttamattomasti myöhässä kun saamme tämän omasi ulos.

Jos suunnitellaan jotain, mikä tuntuu nyt tuoreelta, on se todennäköisesti ensi viikolla jo vähän nähty. Ensi vuodesta tai pidemmästä aikajänteestä puhumattakaan. Vaikeinta onkin nähdä sinne pidemmälle. Poimia elementit, jotka ovat vasta tulossa. Nähdä mihin suuntaan visuaalinen maailma elää ja kallistuu. Alan ammattilainen näkee pidemmälle ja osaa ennakoida kehitystä. Se mikä näyttää tänään oudolta, vähän kummalliselta tai kertakaikkisen kamalalta, voi olla ensi kesän hitti. Mietipä vaikka legginsejä. No en todellakaan ikinä laita tollasia jalkaan, sanoi allekirjoittanutkin kunnes sortui ja nyt ne ovat päivittäisessä käytössä. (Hameen tai peittävän tunikan kanssa tosin, koska siitä olen vastarannankiiskien kanssa yhtä mieltä edelleen, että housut ne eivät kuitenkaan ole.)

Paras tapa indikoida oikeasti edelle kurkottavaa suunnittelua on asiakkaan epäuskoinen wtf-hetki. Siis mikä tämä oikein on?! Aika kauhee mutta jotenkin koukuttava. Silloin ollaan takuuvarmasti sekä mukavuusalueen, että laatikon ulkopuolella. Ja se jos mikä kielii siitä, että ainakaan ei tehdä samaa kuin kaikki muutkin. Osaavissa käsissä tällainen wtf-hanke on huomisen hitti ja jyrää kuusi-nolla ne ihankivat ja tääonkyltosisymppikset.

On toki ihan mahdollista, että suunnittelijakin kapsahtaa katajaan. Ei meillä sentään kristallipalloja ole. Se on kuitenkin se riski, joka huomattavasti useammin kannattaisi ottaa. Miksi ihmeessä tehdä samaa kuin kilpailijakin kun voit tehdä jotain vielä parempaa, uudempaa, tuoreempaa ja etenkin aidosti omaa. Ja miksi himmailla jos brändin, yrityksen, tuotteen tai palvelun on tarkoitus valloittaa maailma. Ei sitä ainakaan varman päälle varomalla tehdä eikä eilisen designilla.

Pakollisena disclaimerina sanottakoon, että tottakai ajattomuudella, klassisella muotokielellä ja monilla muilla, ei edes eilen vaan paljon kauemmin sitten suunnitelluilla asioilla on hemmetti soikoon paikkansa. Ammattitaitoon kuuluu myös niiden ja historian tuntemus, typografian kehitys eri aikoina ja moni muu tiedonjyvä, joiden pohjalta sitä tulevaakin ennakoidaan. Kaikesta siitä se osaaminen rakentuu ja se ammattilainen osaa myös perustella ratkaisunsa sinulle.

Ja siksihän sinä sen suunnittelijan palkkasit, että halusit ammattilaisen osaamisen käyttöösi. Se (ja rahasi) valuvat iloisesti hukkaan, jos ne parhaat ideat torpataan jo ensi metreillä. Sinä uskot ja luotat omaan tuotteeseesi tai palveluusi. Luota yhtä lailla suunnittelijaasi. Ja jos et luota niin palkkaa herranjestas sellainen, johon luotat.

On ollut valtava ilo päästä tekemään töitä sellaisten asiakkaiden kanssa, joilla on pokkaa mennä sieltä missä aita ei ole vain korkein vaan siellä on myös piikkilankaesteitä. Parhaat keissit syntyvät ripauksesta luovuutta, hulluutta ja itseironiaa yhdistettynä rautaiseen ammattitaitoon kummallakin puolella pöytää. Omassa työssäni haluan tehdä töitä sellaisten hankkeiden parissa, joissa pääsemme todella haastamaan osaamisemme (ja niitä asiakkaitamme myös) ja tekemään jotain ennennäkemätöntä.

Onneksi tällaisia hankkeita on työpöytä täynnä nytkin. Suurin kiitos siitä kuuluu heille, joilla on ollut uskallusta hypätä kanssamme tuntemattomaan.

Hyppää sinäkin ja mene seuraavaan suunnittelupalaveriin valmiina vihdoin erottumaan massasta.