Osakeyhtiön perustaminen kuulosti hienolta ja onhan se iso askel omalla uralla. Päästää irti siitä, että se pieni toiminimi, jolla on lähdetty liikkeelle, on se ainoa (hehheh) “lapsi” ja kaiken tekemisen keskiössä. Sitä jää jotenkin itsekin helposti jumiin vanhoihin toimintamalleihin ja kummallisiin uskomuksiin, jotka alkavat rajoittaa niin luovuutta kuin kasvamistakin. 

Alkuvuosi on ollut todellakin kasvun aikaa. Olen välillä kironnut moniyhtiöisen toimintani alimpaan helvettiin kun siihen aikaan kuusta on kahden firman kuitteja, joista kukaan ei ota tolkkua. Olen laskuttanut kummasta firmasta sattuu ja tässä samassa sopassahan meillä on vielä näppärästi kolmaskin yritys perheessä. Että ei ainakaan säätäminen lopu kesken.

Alkuperäinen ajatukseni oli lopettaa aiempi yritykseni ja aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Erinäisistä syistä (kuten ei-siirrettävissä oleva pankkilaina) päätimme kuitenkin kullanarvoisen kirjanpitäjäni kanssa vain eriyttää eri palvelut eri yrityksiin. Idea kuulosti simppeliltä ja toimivalta. Jes. Last Tuesday Oy tekee graafista suunnittelua ja Ainoa Graphic Design toimii paperituotteiden kustantamona. How cool is that.

Käytännössä kaikki ei sitten ollutkaan niin yksinkertaista. Kuittirumba on vasta alkusoittoa, sillä aika nopeasti minulle valkeni, että puhtaalta pöydältä aloittaminen on myös aloittamista nollapisteestä. Noin niinkuin esimerkiksi vaikka markkinoinnin tai brändäyksen osalta. Että mikäs firma tämä nyt sitten olikaan, mitä se oikeastaan tekee ja miltä se näyttää. Nollapiste, nolla seuraajaa juuri perustetuissa kanavissa. Nolla tykkäystä, nolla mielikuvaa.

Ja nollasta aloittaminenkin on ihan ok. Työlästä toki mutta ok. Mutta entä sen olemassa olevan yrityksen toimialan rukkaaminen ja siitä tiedottaminen. Ei ole ollut yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat kyselleet melkeinpä, että mitä helvettiä sä siellä oikein nyt puuhaat (yksi jopa, että lopetinko kokonaan!). Niinpä, en ole ollut koko ajan ihan varma itsekään.

Haasteita alkoi tulla myös siinä kohtaa kun uusia toimialoja piti siirtää käytäntöön. Jos avaa paperituotteiden verkkokaupan osoitteeseen ainoa.fi niin mitä pitäisi esimerkiksi tehdä sen samaisen yrityksen Facebook-sivuille, joihin on lisätty ja linkattu vuosikausien työt. Mitä niille pitäisi konkreettisesti tehdä (poistaa näemmä yksitellen) mutta vielä enemmän kyse on henkisestä kynnyksestä. Katoanko maailmankartalta ja lakkaanko olemasta jos deletoin viisi vuottani sosiaalisesta mediasta? Miten jättää sen aiemmin ainokaisen yrityksen lapsuusmuistot taakse.

Verkkokaupan avaamisen myötä katosi myös melkein ajantasainen portfolio. Se, millä niitä graafisia palveluja myydään. Olisihan sen tietysti voinut pudottaa sinne uudelle sivulle, lasttuesday.fi:hin ja vaihtaa vain logon mutta se ei käy päinsä. Minulle siis. Suurimpia syitä rahaliikenteellisten ja verotuksellisten lisäksi osakeyhtiöni perustamiselle kun oli se uusi alku. Uusi tapa ajatella sekä minua luovan työn tekijänä, että yritykseni brändimielikuvaa tällaisten palvelujen tuottajana. Vähän niinkuin menisit työhaastatteluun ja vetäisit sen nukkavierun villatakin päällesi, kun et nyt muutakaan sattunut löytämään. Ei käy.

Last Tuesday saakoon siis ihan oman äänensä. Varovaisia askelia siihen suuntaan on jo otettu mm. instagramin puolella. Mielenkiintoisena lieveilmiönä mainittakoon, että kun sukupuoleni ei ole näkyvillä tai niin helposti saatavilla julkaistujen työnäytteiden yhteydessä, ne ovat herättäneet huomattavasti enemmän huomiota myös miespuolisissa kollegoissa. Toisin kuin aiemmat portfolioni, kuvani tai julkaisuni.

Mutta sukupuolesta viis. Loppujen lopuksihan tässä on ulkopuolelta katsoen kyse lähinnä lyhytaikaisesta hämmennyksestä. Täällä taustalla käydään paljon suurempaa prosessia läpi. Murrosikäisen kuuluukin kiukutella ja irtautua vanhemmistaan, tässä on kyse samasta asiasta. Kasvaminen on välttämätöntä mutta se tekee välttämättä myös välillä kipeää. Ensin on päästävä vanhasta irti, sen jälkeen muotouduttava uuteen. Ei ihme, että pää on välillä vähän kovilla mutta siellä se siintää. Se aikuisuus, vaikka nyt vielä potkitaan ovia, pyristellään tunteiden vuoristoradassa ja kaivataan aina välillä takaisin niihin pienempiin ympyröihin.

Kasvukipujen keskellä tajuaa, että enää ei olla turvallisessa taaperovaiheessa vaan isompi vaihde on silmässä jo. Ja jos nyt unohdetaan ne kuitit, alkutekijöissään olevat instatilit ja lähes tyhjät mutta auki olevat verkkosivut (suutarit, lapset ja kengät…), niin alusta aloittaminen on todellakin tehnyt terää. Itseasiassa paljon enemmän kuin etukäteen kuvittelin.

Yhtäkkiä, uuden firman ja uuden nimen myötä koko maailma tuntuu olevan auki. Samassa muutosten syssyssä päättyi myös muutamia pitkäaikaisia asiakkuuksia eri syistä. Ehkä sekin on omalta osaltaan antanut tilaa uudenlaiselle, isommalle ajattelulle.Ehkä tässä on vähän sellaista konmari-henkeäkin. Se, joka ei herätä iloa tai intohimoa, saa mennä. Luova työskentely tuntuu soljuvan aivan erityisen tuoreella tavalla eteenpäin ja pöydällä on niin kutkuttavia juttuja, että en malttaisi millään olla näyttämättä.

Se jos mikä kielii siitä, että nyt tehdään oikeita asioita oikeiden ihmisten kanssa.

//

Ainoa Graphic Design / Ainoa Facebook / Ainoa Instagram

Last Tuesday / Last Tuesday Facebook / Last Tuesday Instagram

 

P.S. Jokerina ja sokerina pohjalla löytyy tietysti vielä yksi kauppa eli Ainoa Society6, sieltä saatavilla mm. tuo kuvissakin vilahteleva popcorn-muki.