Jos olet seurannut blogiani pidempään, tiedät ettei täällä useinkaan viljellä kukka- saati metsäkuvia. Sille on hyvin yksinkertainen syy. En nimittäin mene metsään kovin usein ja enkä nyt puhu pelkästään visioiden suunnasta. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen ja vieläpä kahteen kertaan samalla viikolla. Sillä oli uskomattomia vaikutuksia.

Kevätretkiä ja kartanoita

Aloitin tiistai-iltana suuntaamalla nokan kohti Tamperetta. Keskiviikkoaamuna starttasi nimittäin Weecos-verkkokauppiaiden kevätretki. En ole varsinaisesti mikään villasukat ja rantasauna -tyyppi mutta nyt on kyllä pakko myöntää, että tuo kahden päivän irtiotto keskellä ei mitään tuli aivan oikeaan saumaan. Jännitin etukäteen niin uusien ihmisten tapaamista kuin joukkoon sulautumistakin mutta aivan turhaan. Porukka oli mahtavaa, aiheet inspiroivia ja vanha kartanomiljöö aivan upea.

Viimeisenä ohjelmanumerona keskustelimme hyvinvoinnista. Siitä miten hyvinvointi on oikeastaan yksi iso kokonaisuus, jonka osia ovat mm. sosiaalinen, psyykkinen, emotionaalinen ja älyllinen hyvinvointi. Tämä kesäretki tarjoili näitä kaikkia sopivassa suhteessa. Töissä pitkää päivää puurtaneena ensimmäisen päivän monen tunnin iltavapaa tuntui ensin aivan shokeeraavalta. Toisaalta tehokkaat ja ajankohtaiset workshopit toivat päiviin sellaista älyllistä sisältöä, jota ilman en ainakaan itse syty näin paljon koskaan. Tärkeää olisikin pitää nämä eri osa-alueet tasapainossa ja tarjoilla niitä itselleen sen mukaan mille on milloinkin eniten tarvetta.

Hehkua, jota ei purkista saa

Tarpeeseen tosiaan tuli. Palasin Tampereelta niin hehkuvana sisäisesti kuin ulkoisestikin ettei tällaista vaikutusta ole kyllä vuosien varrella ollut yhdelläkään tehoseerumilla, naamiolla tai muulla ihmeaineella mainoslauseista huolimatta. Uskon, että suurin syy on juuri noiden hyvinvoinnin eri osien täydellinen suhde toisiinsa. Ei pelkkää lekottelua mutta ei myöskään liian tiukkaa, paineistettua tekemistä. Uusia ihmisiä, saunomista ja savuntuoksuisia illanistujaisia. Paljon rehellistä asiaa pienyrittäjän arjesta, videoiden editoinnista, digimarkkinoinnista, hinnoittelusta ja monesta muusta asiasta, joiden pähkäileminen on yksin aika raskasta.

Tulin takaisin pää täynnä ideoita, strategiasuunnitelmia ja inspiraatiota. Ainoa asia, joka minua huoletti oli se miten tämän innostuksen ja hehkun saisi kestämään myös sen sateisen maanantain, seuraavan ylipitkän työpäivän ja sen väistämättä palaavan arjen läpi. Miten pitää kiinni niistä metsän keskellä muodostuneista uusista näkökulmista, tuoreista ideoista ja etenkin siitä hyvinvoinnista kevätretken jälkeenkin.

Mitä jos mentäis mökille?

Päätin aloittaa rikkomalla rutiinit ja ehdottamalla miehelle mökkiviikonloppua. Meillä on onni saada lainata halutessamme vanhempieni pientä, arjesta pakenemiseen sopivaa piilopirttiä melko lähellä. Emme vain ole tarttuneet tähän optioon aiemmin. Kun kaksi yötä myöhemmin heräsin kliseisesti linnunlauluun ja hiippailin paljain varpain pihalle aurinkoon mietin, että miksi ihmeessä emme. Kuinka pienellä vaivannäöllä koko viikonlopusta tuli aivan erilainen irtiotto arjesta. Puhelinkin on helpompi unohtaa pöydälle siellä mökissä kuin kotona. Tietokoneesta ja tulvivasta to do -listasta puhumattakaan.

Vähän tosin otettiin takaisin sunnuntaina paluumatkalla ja käytiin toimistolla tekemässä muutama kiireisin homma pois alta. Mutta sekään ei tuntunut yhtään niin haastavalta kun takana oli kiireetöntä saunomista, päiväunia ja mukitolkulla kummallisen makuista mökkikahvia. Linnunpoikasia, ilta-aurinkoja ja hei, se Tampereenreissun innoittama strategiapalaverikin pidettiin ja se oli paljon mielekkäämpi siellä lauteilla kuin se olisi ikinä ollut täällä toimistolla.

Uusia ajatuksia hyvinvoinnista

Tampereen hyvinvointituokioomme liittyi myös pieni harjoitus, jossa oman hyvinvoinnin eri osa-alueita arvioitiin. Ensin mietimme, että missä kohtaa asteikkoa 4-10 ne sijaitsevat nyt ja mikä taso olisi se tavoite. Omistani aika moni keikkui kyllä kovin lähellä yläpäätä. Koen, että erityisesti älyllinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointini voivat kaikki erittäin hyvin. Olen omistanut niille myös paljon aikaa ja pyrkinyt tiedostamaan niihin liittyviä haasteita, kysymyksiä, muutoksia ja tavoitteitani selkeämmiksi. Sen sijaan fyysiselle hyvinvoinnilleni annoin tämänhetkiseksi tasoksi 2 ja maltilliseksi tavoitteeksi edes 6.

Viimeinen kysymys kuului, että miten voisin edistää tämän tavoitteen saavuttamista. Tulin siihen lopputulokseen, että pitäisi vaan uskaltautua sinne uusille urille ja etsiä juuri ne itselle sopivimmat tavat. Jos minulle epäominainen villasukkailumökkeily osoittautui näin antoisaksi niin mikä minua estää ostamasta vaikka skeittilautaa fyysisen hyvinvoinnin parantamiseksi. Viis siitä mitä mieltä muut ovat. (Uskon, että ajatuksellani on tosin ainakin yksi vankkumaton, kuusivuotias kannattaja.)

Asenne ratkaisee

Ehkä kyse ei olekaan siitä mitä tekee vaan siitä miten siihen suhtautuu. Kun hyppää avoimin mielin sekaan, saa aina enemmän. Rutiinien rikkominen virkistää niin pienessä kuin isossakin mittakaavassa. Mitähän voisin tehdä tänään toisin? No ainakin kokeilla vihdoin näitä väliotsikoita, joita olen pohtinut jo varmaan vuoden päivät erään inspiroivan keskustelun jälkimainingeissa.

Miltä sinun hyvinvointisi eri osa-alueet näyttävät? Mikä niistä kaipaisi uutta potkua? Pitäisikö sinunkin eksyä hetkeksi metsään tai mikä vielä parempaa, kutsua sinne joku kanssasi? Se sosiaalinen hyvinvointi se vasta tärkeää nimittäin onkin!

Jostainhan se  tämäkin kortti juurensa juontaa.

P.S. Ainoan valikoimissa on muutama muukin kortti.