Joskus harmittelin, etten voi tarjota lapselle Balinmatkoja enkä poniratsastusta monta kertaa viikossa. En rahallisesti enkä ajankäytöllisesti. Meillä on tiukka ja mutkikas aikataulupaletti, johon ei paljon tilaa jää eikä se budjettikaan mikään suurensuuri ole. Sittemmin olen kuitenkin tajunnut, että voin tarjota vastapainoksi jotain, joka jää toivottavasti yhtä vahvana mieleen.

Minulle itselleni Kaapelitehtaalla sijaitseva toimistomme on kuin toinen koti. Siellä on ihana tunnelma ja siellä saa vapaasti luoda, sotkea, kokeilla ja innostua. Niin lapset kuin aikuisetkin. Olen tehnyt töitä myös kotoa mutta vitivalkoisella keittiönpöydällä ei tee mieli testailla ihan kaikkea sitä mitä täällä alunperin taiteilija-ateljeeksi tarkoitetun tilan rouheilla betonilattioilla, joilla roiske tai kaksi ei tunnu missään.

Olen halunnut välittää saman tekemisen meiningin ja kokeilunhalun myös lapselle. Kannustanut maalaamaan, piirtämään, leikkaamaan. Vapaasti, kieltämättä ja älättelemättä koko ajan. Joskus on ollut koko lapsi ja toimiston lattia maalissa, joskus paperisilppua on keräilty monta viikkoa ja liimatahroja huomattu vasta myöhemmin. On ollut pastelliliitua nenässä ja glitteriä tukassa.

Tytär tulee aivan yhtä mielellään tänne kuin minäkin. Tuntee paikat ja tietää, että täällä saa puhallella saippuakuplia sisällä, maalata isoilla pensseleillä, hakea tarvikkeita itse käyttöön ja viimeisimpänä spray-maalata graffiteja. Ei tosin seiniin mutta aika isoon kapalevypohjaan kyllä.

Se into oli niin käsin kosketeltavaa vaikka käytössä oli vain kaksi purkkia maalia. Onneksi toinen sattui olemaan ruusukulta. Minulle on ihan sama suuntautuuko lapsi isona samalle alalle kanssani mutta sydämessä läikähtää kyllä joka kerta kun hymy on leveämpi kuin naantalin aurinko eikä pois maltettaisi lähteä ollenkaan. Uteliaisuudesta ja innostumisesta lienee hyötyä alalla kuin alalla aikuisenakin. Ja sitä jos mitä haluan tukea.

Pieni taiteilija suihki menemään ja lopputulos on ihana. Unenomainen, kaunis. Ehdotin, että laitetaan se lapsen huoneen seinälle kun se on niin hieno. Idea sai kannatusta. Ainoaksi ongelmaksi muodostui se, että työ piti jättää kuivumaan eikä sitä saanut heti mukaan.

Joskus niiden mainittujen aikataulujen seassa unohtuu kaksi asiaa. Se, että parhaat kokemukset ovat parhaita ihan muista kuin rahasyistä ja se, että aikuisellekin tekisi hyvää välillä heittäytyä yli niiden omien mukavuusrajojen. Vapaasti kokeilemaan jotain uutta ilman, että älättelee itselleen. Itsehän maalasin sillä samalla spraylla julistepakkauksia mutta voisihan niillä muutakin tehdä kuin töitä.

Ehkä teemme ensi kerralla yhteisteoksen.

//