Tämän vuoden ensimmäinen työpäivä alkoi tiukalla nutturalla ja osakeyhtiön perustamisella. Kuten aavistelin silloin, vuodesta tuli melkoinen ja nyt kun sitä katsoo taaksepäin on vaikea uskoa, että tämä kaikki on todella tehty ja tapahtunut.

Osakeyhtiöstä on kasvanut paljon suurempi kuin ajattelin ja moni muukin asia on lähtenyt suoraan sanottuna lapasesta. Nuttura on pysynyt mutta ihan yhtä tiukka se ei ole kuin tammikuussa ja hyvä niin. Kasvaminen on nimittäin ollut myös henkinen prosessi ja kahden firman (ja lapsen) kasvattaminen yhtä aikaa vielä vähän isompi prosessi.

Eniten minut onkin yllättänyt se henkinen puoli. Kuinka isoja paineita kasautuu harteille kannettavaksi esimiehenä toimimisesta, suurempien rahasummien käsittelystä, konfliktitilanteiden hallinnasta ja uskottavuuden rakentamisesta. Miten säilyttää maltti ja mindfullness kaiken sen keskellä mitä on yhtä aikaa menossa ja tulossa.

Yllätti minut kyllä vähän se konkreettinen määräkin mitä tänä vuonna on aherrettu kokoon. Vasta kun pistää numeroita toisen eteen ja taakse, alkaa hahmottua miksi välillä tuntui siltä, että luovuus on kertakaikkiaan käytetty loppuun viimeistä pisaraa myöten ja siltä, etten jaksa herätä enää yhtenäkään aamuna viideltä. Tai ollenkaan.

Vuoden kokonaissaldo kun on 15 suunniteltua logoa, 12 kokonaista visuaalista ilmettä ja identiteettiä, 12 valmiiksi saatua ja julkaistua verkkosivustoa, kuusi hallinnoitua instagram-tiliä, joihin on postattu yhteensä 778 postausta.

Eli keskimäärin kaksi instagram-julkaisua päivässä sekä 1,25 logoa + yksi verkkosivusto ja yksi visuaalinen ilme kuukaudessa. Myös niin sanottuina lomakuukausina. Ei ihme, että sitä lomaa ei ehditty pitää.

Lisäksi on ylläpidetty kahta verkkokauppaa, avattu kaksi weecos-kauppaa, perustettu se osakeyhtiö, aloitettu Surunaama, tehty kaksi (ja myyty puolitoista) painosta vauvakirjaa, valokuvattu tuotteita, tapahtumia, meikkejä ja muuta, suunniteltu mainoksia, roll upeja, konsepteja, tarroja, pakkauksia, lahjakortteja, esitteitä, julisteita, videoita, käyntikortteja, kuvituksia, etikettejä, toimintakertomuksia, toteutettu myyntiin 7 uutta julistetta, 11 uutta postikorttia, 11 tulostettavaa tuotetta sekä tuoksukynttilä pakkauksineen, oltu esillä kolmessa lehdessä, vieraana podcastissa, luotsattu kahta harjoittelijaa, oltu mukana 13 tapahtumassa ja kahdeksassa pop upissa, vuokrattu oma varasto, saatettu lapsi koulutielle ja tehty paljon sellaistakin mikä ei joko näy tai ole vielä valmista. Sähköpostien tai otettujen valokuvien, saati valvottujen tuntien määrää en uskalla edes arvailla.

Uskomatonta kyllä, kaiken tämä keskellä olen harrastanut seksiä keskimäärin 1,23 kertaa viikossa.

Tämän vuoden viimeisen, juuri loppumaisillaan olevan työpäivän sisältö on ollut hyvin samanlainen kuin niiden menneidenkin. Verkkosivuja, käyntikortteja, someasiaa. Vähän laskujen maksamista, raportteja ja tuotekuvaa. Asiakaspalvelua ja painotiedostoja.

Tämä vuosi on opettanut minulle paljon. Olen oppinut argumentoimaan kantani, seisomaan omien sanojeni takana ja kuuntelemaan sydäntäni. Toimimaan esimiehenä, koululaisen äitinä, puolisona, toimitusjohtajana, kahden firman omistajana, valmistajana, yhteyshenkilönä, graafikkona, AD:na, myyntipäällikkönä, reklamoijana, asiakaspalvelijana, suunnittelijana, kuvittajana, kirjoittajana, luovana johtajana, naisena ja projektipäällikkönä. Ja erityisesti sanomaan ei (vaikkei se yllä olevasta listasta välitykään). Ja se jos mikä on tärkeää.

Olen valtavan iloinen myös jokaisesta kyllästä, jota tänä vuonna on sanottu. Ilman näitä huikeita tilaisuuksia sanoa niin, emme olisi koskaan saaneet tehdä ja tehtyä tätä kaikkea. Puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka tämän ovat omalta osaltaan mahdollistaneet.

Lopetan siis vuoden viimeisen työpäivän sanomalla kyllän tai ein sijaan kiitos.