En muista milloin olisin ollut viimeksi oikeasti lomalla. Pelkistä vapaailloistakin on ollut pulaa, saati monen päivän irroittautumisesta. Reissu mihin tahansa ei siis olisi voinut tulla parempaan tarpeeseen. Matkan tarkoituksena oli oikeasti päästää irti, joten jätin kotiin niin huolet, kiireen kuin ladyshaverinkin. Viimeinen oli tosin vahinko.

Meillä on miehen kanssa huono tapa suunnitella milloin mitäkin matkaa, getawayta, vapaailtaa ja treffipäivää mutta toteutus hautautuu lähes aina kolmen firman (ja) arjen pyörityksen alle. Niinpä päätimme muuttaa taktiikkaa ja edetä tällä kertaa ideasta toteutukseen niin nopeasti ettei aikaa pykimiselle jäänyt.

Tiistaiyönä siis suunnitelma, liput ja hotellivaraus. Keskiviikkona melkein kaikki rästityöt ja torstaiaamuna laivaan.

On hankala kuvailla, miksi näinkin simppeli asia kuin minireissu Tallinnaan on ollut niin vaikea järjestää aiemmin. On lapsenhoitoa ja aikatauluja, koulua, töitä, tiskejä, laskuja, sähköposteja ja flunssia. Mitä näitä nyt on.

Vaan onneksi muuten järjestettiin.

Paikan päällä meitä odotti hotellihuone kylpyammeella ja lumoavan kaunis vanha kaupunki, joka tarjosi hyytävästä pakkasesta huolimatta valtavasti nähtävää. Kaupungilla kiertelyn lisäksi käytimme hyväksemme myös harvinaisen tilaisuuden nukkua aamuisin pitkään ja aikatauluttaa elämää lähinnä sen mukaan mitä mieli teki.

Koukkasimme kahville kun paleli liikaa ja syömään kun tuli nälkä. Karttaa katsoin ensimmäisen kerran vasta kolmantena päivänä ja kelloakin vilkuilin vain satunnaisesti. Aika kului käsi kädessä kapeilla kujilla, postimerkin kokoisissa levy- ja muissa kaupoissa, elokuvalumisateessa, (sanan kaikissa merkityksissä) hämärissä baareissa ja noh, siellä kylpyammeessa.

Kun minulta toivottiin jonkinlaista postausta reissustamme, tajusin, että läheskään kaikista paikoista minulla ei ole edes nimeä ylhäällä. Osoitteista puhumattakaan. Kaikkein ihaninta vanhassa kaupungissa olikin kierrellä suunnittelematta ja löytää itse kaikki ne pikkuruiset porttikongit, kapeat portaat ja valtavat muurit, joiden vieressä tunsi itsensä pieneksi.

Jos nyt kuitenkin kaipaat jonkinlaista listaa suosikeistamme, niin alla muutama tärppi. Osoitteet joudut kyllä kaivamaan itse.

Telliskivi on hieman Kaapelitehdasta muistuttava alue, jossa on niin ateljeetiloja kuin pieniä putiikkejakin. Tämä oli harvoja paikkoja, joissa kävimme vanhan kaupungin ulkopuolella. Shoppailukäytävältä kannattaa tsekata ainakin levykauppa (mies), sisustuskauppa (minä) sekä perimmäisenä sijaitseva design-liike. Kävimme lopulta myös samaisen rakennuksen sympaattisessa kahvilabaarissa tekemässä muutaman tunnin töitä, joita ei aivan voinut vältellä vaikka lomalla oltiinkin. Lisäksi lähettyvillä oli myös muutama kirpputori, jotka kolusimme myös.

Aivan hotellimme lähellä tuli vastaan pieni ovi muuten tyhjällä seinällä ja sen päällä pääkallokyltti. Päätimme ottaa illemmalla selvää mitä oven takaa löytyy ja niin päädyimme Sukhrumölliin. Kalloteemainen baari oli täynnä outoja yksityiskohtia ja vaikutti melko hipsteriltä. Jos musiikki olisi ollut lähempänä omaa makuamme, olisimme viihtyneet varmasti pidempäänkin.

Jatkoimme baarikierrosta yhteen kansainvälisistäkin klassikoista. Depeche Mode bar on nimensä mukaisesti kyseiselle bändille omistettu, siellä soi ainoastaan Depeche Mode (livevideoin!) ja sen sisustus on täynnä bändiin liittyviä yksityiskohtia. Talvikausi oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja saimme nauttia biisien mukaan nimetyt (melkoiset tujut) drinkkimme keskenämme.

Seuraavana iltana päädyimme Patcaveen eli lepakkoluolaan. Underground-paikaksi tituleerattu baari oli sekin meitä ja henkilökuntaa lukuunottamatta tyhjä mutta paikka, juomat ja musiikki erittäin hyvää. Veikkaan, että kesällä on vilkkaampaa mutta eipä se meitä häirinnyt.

Päädyimme torin laidalla sijaitseville varsinaisille ostoskaduille vasta loppupäässä reissua. Joka kulmalla pilkottavat matkamuistomyymälät eivät olleet houkutelleet tusinatarjonnallaan mutta osa niistä isommista kannattaa kyllä katsastaa. Niistä löytyi nimittäin myös kiinnostavampaa design-tuotetta ja yhden myymälän yläkerrasta myös hämyinen ja suloinen Café Lounge, joka oli sisustettu lampaantaljoin ja himmelein.

Yksi kiinnostavimmista ja valitettavasti myös pyhäpäivän (onnea Eesti 100!) vuoksi suljetuimmista sisäpihoista ateljeineen ja design-putiikkeineen löytyi täysin sattumalta. Ahtaan porttikongin takana odotti Masters Courtyardiksi nimetty kokonainen kokoelma pieniä tiloja, joissa näytti ikkunoista päätellen olevan vaikka mitä mielenkiintoista maagisesta keramiikasta kettutyynyihin. Tämä on ehdottomasti ensi visiitin listalla! Onneksi hauskoja putiikkeja oli muitakin ja kuvissa vilahteleekin osa (maltillisista) ostoksista, joita reissussa teimme.

Olimme käyttäneet viimeisen kokonaisen päivän kaupungilla kiertelyyn jäätävässä tuulessa, kunnes muistimme, että harvoja etukäteen suunniteltuja asioita oli näkemiemme loputtomien portaiden kapuaminen näköalatasanteelle. Olimme siirtäneet kiipeämistä, jotta voisimme mennä sinne vasta illan tullen hämärässä. Mutkikkaiden katujen sekamelskassa kävelimme ensin (siinä samassa jäätävässä tuulessa) väärään suuntaan ja olimme lopulta hyvin vähällä luovuttaa kokonaan. Onneksi löytyi pieni rippunen sisua, sillä lopputulos oli todellakin sen arvoinen. Alla levittäytyvä vanha kaupunki oli iltavalaistuksessaan aivan hurmaavan kaunis.

Erityisen kaunista oli myös päästä sen näkemisen jälkeen kuumaan kylpyyn sulamaan. Kylpyammeen lisäksi hotellimme Olevi Residents oli muutenkin aivan ihana. Valitsimme sen pienellä budjetilla, random-otannalla ja vähän kuvien perusteella. Ikkunatonta kellarihuonetta emme uskaltaneet seikkailuhengestä huolimatta ottaa mutta valitsemamme perushuone oli lopulta oikein hyvä.

Hetki piti kuitenkin keräillä kun respavirkailija antoi reittiohjeet. ”Tuosta suoraan ja kierreportaita alas, sitten keittiön takahuoneen läpi ja oikealle, käytävää eteenpäin ja ovesta ulos takapihalle ja sieltä toisesta ovesta sisään ja aulan poikki ja sieltä se löytyy.” Anteeksi, että mitenkä oli? No sieltä se kuitenkin löytyi ja hyvä niin. Ensi kerralla uskaltauisin ehkä testaamaan sellaisen kellarihuoneenkin.

Koska iltaelämä on aika harvinaista herkkua arjen keskellä, jatkoimme baarikierrosta viimeiseen iltaan asti. Tähän pätee selvästi se sanonta, että ei kannata mennä merta edemmäs kalaan. Olimme nimittäin kävelleet tämän paikan ohi ensimmäisestä päivästä lähtien mutta sisään koukkasimme lähinnä lämpötilasyistä (lyhyt matka hotellilta) vasta viimeisenä iltana. Ükskõik eli ilmeisesti ”yksi kaikkea” oli eläväinen, sokkeloinen, outo ja ihana. Palvelu oli superystävällistä ja tunnelma kirjaimellisesti katossa. Paikan erikoisuus näytti olevan kuusi euroa maksava kuuden shotin lava, jota emme valitettavasti aikaisen aamuherätyksen pelossa tohtineet testata.

Vaikka ehdimmekin nauttia aimo annoksen Tallinnaa, jäi seuraavallekin kerralle jotain. Ylimääräisen juhlapyhän takia osa paikoista oli tosiaan lauantaina suljettu ja muutama jäi muuten vain ensi kertaa odottamaan. Ensi kerralla aiomme tsekata aiemmin mainittujen lisäksi ainakin Labor-baarin koeputkilaseineen, KGB:n rikosmuseon ja sen pikkuruisen design-putiikin aivan torin laidalla.

Niin ja käydä juomassa ne kuusi shottia.

Postauksen kuvat ovat suurimmaksi osaksi kuvia kuvista, jotka otin Tallinnassa. Ladyshaverin lisäksi en käyttänyt reissulla myöskään kameraa vaan otin rennosti ja nappasin nämä puhelimella. Oikeiksi kuviksi teetin ne Lalalabissa, jota olen halunnut pitkään testata. Kyseisen (mahtavan!) palvelun oheistuotteena sain sinullekin jaettavan alekoodin eli koodilla PG8AQK77 saat ensimmäisestä tilauksestasi 5€ alennusta. rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että jos käytät koodin, myös minä saan muutaman ilmaisen kuvan. Lupaan ilahduttaa niillä sinuakin joko täällä tai muissa somekanavissa.