Halusin alunperin suunnitella ihan oman bujon (mikä sekin olisi kyllä ihan mahtavaa!) mutta hetken ideoita pyöriteltyäni jouduin myöntämään, että Nuuna on oikeastaan tehnyt jo sen kaiken mitä olisin siihen bujoon halunnut tehdä. Siis laittanut yhteen upeat materiaalit, mageet printit, nerokkaat oivallukset ja viimeistellyn (Red Dot -palkitun) designin. Myönsin tappioni, hautasin omat suunnitelmani pöytälaatikkoon ja niin minusta tuli Nuuna-fani.

Tappion karvas kalkki haihtui nopeasti kun sain ensimmäisen Nuunan käteeni. Se jos mikä oli rakkautta ensi silmäyksellä. Milky Way -niminen pistevihko on edelleen käytössä bullet journalina ja kannan sitä mukanani kaikkialle. Kaikilla ensimmäisillä on aina sellainen erityinen paikka sydämessä, oli kyse sitten rakkaudesta tai muistivihkoista. Uskon, että tämä kyseinen yksilö on juuri se, jota selaan joskus myöhemmin nostalgiahengessä huokaillen. Ihan niin kuin muistelen sitä ensimmäistä rakastumistakin.

Tänään tämä koko homma lähti kuitenkin ihan lapasesta. Kaupungilta ei kotiutunut nimittäin vain yhtä Nuunaa lisää vaan kaksi. Perheen pienimmäinen koki nimittäin aivan yhtä palavan rakastumisen S-koon pimeässä hohtavaan (!!!) vihkoon kuin minä tuohon isompaan silloin aiemmin.

Olin itseasiassa tekemässä täsmäiskua kaupungille, sillä menossa oleva Surunaama-hanke vaatii mukana kulkevaa vihkoa, johon voin kirjata kaiken siihen projektiin liittyvän ylös. Osa asioista on nyt bujon seassa mutta halusin niille yhden paikan, jotta ne löytyvät myöhemmin. Kokemus on vauvakirjan myötä opettanut, että kirjan tekeminen on melko iso projekti, jossa muistettavaa, ideoita ja asiaa kertyy ihan huomaamatta valtavia määriä.

Kierrettyämme parikin kauppaa, joissa mikään vihkoista ei sykähdyttänyt, tulivat nämä kaksi kaunotarta vastaan Akateemisessa Kirjakaupassa. Siellä ne odottivat vierekkäin, pilvisivuinen Inspiration Book ja pimeässä hohtava Graphic S. En keksi mitään sopivampaa paikkaa suruun liittyville merkinnöille kuin pilvien päälle piirtäminen. Ja lapsi, noh, ei suostunut käytännössä päästämään irti omastaan edes valokuvauksen ajaksi. Ymmärrän kyllä hyvin, että miksi.

Rakastuminen on ihanaa, oli kyse sitten ihmisistä tai muistivihkoista. Kun se oikea löytyy, en minäkään halua päästää irti. Oma ensirakkauteni jakaakin tällä hetkellä kanssani niin kodin, toimiston kuin elämänkin.

//

Nuuna