Munat, kanat ja tiput vain viuhuvat kaikissa kanavissa kun pääsiäinen lähestyy. Olen itsekin viuhunut yhden sun toisen asian kimpussa ja joo, lähettänyt myös pari tipuemojia, myönnän. Nelipäiväinen viikko on käytetty tiiviisti hyväksi ja nyt aletaan olla jo (onneksi) voiton puolella. 

Maanantaina paiskittiin töitä toimistolla. Työn alla on verkkokauppauudistuksia, flyereita ja visuaalisia ilmeitä. Yksi toimintakertomus, parit käyntikortit, tapahtuma ja noin kolmesataa muuta asiaa. Maili pursuaa tarjouspyyntöjä, kysymyksiä, ideoita ja eri vaiheessa menossa olevia kommenttikierroksia. Maanantain lopuksi pakkasin kimpsut ja kampsut ja puhelinpalaveroin matkalla hakemaan lasta koulusta, niin saatiin taas monta asiaa osumaan kohdalleen nopeammin kuin mailitse.

Tiistaina vietyäni lapsen kouluun, kävin tekemässä hetken töitä kahvilassa. Jollain tavalla nautin kahviloissa työskentelystä, kaikki se hyörinä ja hälinä saa minut vaipumaan keskittyneeseen kuplaan, jossa syntyi niin blogiartikkeleita kuin yhteistyöideoitakin. Nautin myös siitä, että vaikka meillä on ihanat tilat Kaapelitehtaalla, toimistoni kulkee tarvittaessa mukanakin puhelimen, läppärin ja kameran sisuksissa.

Kahvilasta suuntasin ulkoiluttamaan sitä mainittua kameraa ja kävin kuvaamassa ompelimo Remakella. Sessio venähti vähän pidemmäksi kuin olin alunperin aikonut mutta niinhän siinä usein käy kun on hauskaa. Remake on tuttu alunperin MEMin myötä mutta on ihan mahtavaa huomata, miten erilaiset yhteistyökuviot alkavat limittyä saumattomasti toisiinsa. Tällä kertaa olin siellä nimittäin Nudgen asialla (josta, ärsyttävää kyllä, tarkemmin lisää vasta hieman myöhemmin).

Kuvausten päätyttyä houkuttelin ystäväni myöhäiselle iltapäiväsushille ja illalla jatkoin vielä keskeneräisiä töitä, kun lapsella oli ystävä kylässä. Olen viime aikoina vähentänyt huomattavasti sekä ilta- että viikonlopputyöskentelyä mutta ajoittain se kuuluu asiaan. Meillä on myös työn alla niin kutkuttavia hankkeita, että aina se ei edes tunnu työltä vaikka sitä onkin.

Keskiviikkona olimme toimistolla ja illaksi karkasin pitkästä aikaa pressitilaisuuteen. Sitä ennen vedettiin aivan ennätystehokas työpäivä, jossa moni asia osta-nappuloista otsikkofontteihin löysi paikkansa. Palasin kotiin vasta iltamyöhään mutta koska some ei nuku koskaan, julkaisin vielä muutamia juttuja sekä omilla että asiakkaiden tileillä. Käsittelin myös tiistaina otetut kuvat, jotta asianosaiset pääsivät heti käyttämään niitä.

Mies on tämän viikon reissussa, joten olen viettänyt illat lapsen nukahdettua kirjojen parissa. Pääosin keveiden skandidekkareiden, jotka toimivat täydellisinä aivojentyhjentäjinä silloin, kun kapasiteettia ei liikene mihinkään ylimääräiseen. Lukeminen on myös se oma, pyhä hetkeni päivissä, jotka muuten täyttyvät monenlaisista tilanteista ja ihmisistä.

Tänään onkin sitten torstai. Aloitin aamun viemällä lapsen väärään aikaan kouluun viikkotolkulla jatkuneiden vaihtuvien aikataulujen vuoksi, ehdin puhua neljä puhelua jo ennen kuin olin toimistolla ja lounaskin jäi lopulta vain haaveeksi. Tämän päivän pääagendana oli tehdä muiden hommien ohella tilannearvio eri tuotteiden varastosaldoista ja niiden riittävyydestä suhteessa tuleviin tapahtumiin. Käytinkin suurimman osan päivästä erilaisten asioiden ja osien tilaamiseen, aikatauluttamiseen sekä erilaisten mallien ja painotiedostojen lähettelyyn ympäriinsä.

Tuotteiden valmistamiseen kuuluu yllättävän paljon eriasteista vatvomista. Onko tämä nyt oikean värinen, mitä on se materiaali, jolle painetaan. Jos lähetän painoaineiston tänään niin ehtiikö valmis tuote meille ennen Lapsimessuja, entä jos haluankin niitä sata enemmän. Kestääkö budjetti jos tilaan nyt reilummin, valmistaminen kun maksetaan ennen kuin niitä tuotteita myydään. Missä on se viime vuonna tehty tiedosto, saako käyttää aiemmin skaalattuja sivuja, onko keltaisen sävy tarkistettu, voisitko lähettää mallin meille siitä viime kerralla tehdystä.

Työpäivän päätteeksi hain lapsen ja lähetin miehelle viestin, jossa luki, että: “Huh. Enää kirjasto, posti, kauppa, pakkaaminen ja illalla loput työt. Niin ja tietysti lapsi.”

Mies vastasi virnuillen, että niin, ei siis juuri mitään.

Nyt on postissa, kirjastossa ja kaupassa käyty, lapsi syötetty, kahvia keitetty ja enää jäljellä on se pakkaaminen. Suuntaamme nimittäin lapsen kanssa minilomalle heti huomenna aamulla ja voi miten tervetullutta se onkaan. En tiedä kumpi meistä on enemmän innoissaan. Lapsi olisi halunnut pakata jo heti maanantaina enkä minäkään suoraan sanoen malttaisi odottaa. Juuri nyt olo on tiukasta rutistuksesta huolimatta höyhenenkevyt.