Maailma on täynnä tuoksuja ja niitä tulee koko ajan lisää. On itse rakenneltavia, kalliita, edullisia, luonnollisia, loistavasti brändättyjä ja kaikkea siltä väliltä. Olen jo pidemmän aikaa paininut sen kanssa, että peilikaapissani olisi vähemmän purkkeja ja enemmän luottotuotteita. Myös tuoksujen osalta. 

Oikeastaan olen lakannut myös etsimästä, sillä luottolempparit ovat jo löytyneet. Paras tapa tyhjentää peilikaappia, on olla menemättä ostoksille. Tunnistan itsessäni heräteostajan, innostun helposti, olen utelias löytämään jotain vielä parempaa ja nautin tietysti myös suunnattomasti kauniista pakkauksista ja nerokkaasta mainonnasta. 

Siksi en käykään enää shoppailemassa kuin satunnaisesti ja kosmetiikkaosastollakin nykyään vain, jos jokin päivittäistuote on kertakaikkiaan loppu. 

Kyllästyin hieman myös yhteistyössä saatuihin tuotteisiin. Ei sillä etteikö olisi mahtavaa saada mukaan purnukka jos toinenkin tai törmätä tuotteisiin, joista kukaan ei ole vielä kuullutkaan ennen kuin ne räjäyttävät pankin blogimaailmassa. Kukapa ei tykkäisi kauniista goodie bagista tai siitä, että aina on kaapissa uutta testattavaa. Pidemmän päälle sekin alkaa kuitenkin puuduttaa.

Päädyin lopulta siihen, että oikeastaan se viehätys on siinä itse löytämisessä. Siinä, että voi haahuilla ja kohdalle osuu juuri se oikea. Sitä käy nykyään harvoin, sillä kuten sanoin, haahuilen siellä hyllyjen välissäkin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Yhä useampi käytössä oleva tuotteeni on kolmas, neljäs tai viides pullo samaa tavaraa. Käyn siis vain täydentämässä loppuneen tilalle uuden kun aika on ja siinä se. 

Ihan täysin en ole shoppailua saati heräteostostelua lopettanut, en ole mikään pyhimys. Useimmiten kiehtoo vain enemmän esimerkiksi lehtihylly tai kirjakauppa kuin kosmetiikka. Arkimeikistäkin on riisuutunut valtava määrä välivaiheita pois, joten operaatio peilikaapintyhjennys alkaa näkyä myös ulospäin. 

Kuvissa näkyy kaksi tämän tekstin ääripäätä. Other Storiesin Moroccan Tea, jota on nyt menossa ehkä kuudes, seitsemäs tai kahdeksas pullo. Olen seonnut laskuissa jo kauan sitten. Ensimmäisen ostin vuosia sitten Tukholmasta ja nykyään, kun kyseinen kauppa löytyy myös Helsingistä, käyn tekemässä Aleksanterinkadulle täsmäiskuja tarvittaessa. Välillä tuoksutan läpi muutkin tuoksut samasta sarjasta mutta palaan aina vain takaisin tähän.

Olen tehnyt vuosien aikana pieniä syrjähyppyjäkin mutta lopulta kun aamutohinassa aivot autopilotilla valitsen, päädyn aina tähän. Moroccan Tea on kevyt, raikas, teemäinen ja minulle se tuo mieleen kesäaamuyöt kaupungin kaduilla, aurinkoa saaneet poskipäät ja pirskahtelevan ilon, joka syntyy kun tekee jotain ihanaa. Tuoksu on kaunis olematta kukkainen ja hieman erikoinen olematta päällekäyvä. Ja kauniissa pullossa. 

Toinen pullo on juuri sitä, mitä kerroin nykyään vältteleväni. Heräteostos, joka löytyi kun haahuilin Lushin tuoksuvien hyllyjen välissä hiljentämässä mieltäni Lapsimessujen hälinän jälkeen. Sen tuoksu on kummallinen, hammastahnainen ja ihana. Se tuo mieleen hampaidenpesun jälkeiset suukot, selviytymisen ja ex tempore -reissut. Olen hieman yllättynyt siitä, kuinka täydellisesti se on hetkeksi syrjäyttänyt tuon toisen. 

Unelmieni peilikaapissa on vain kauniita luottotuotteita. Sellaisia, jotka sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen ja joita on ilo käyttää. Matka sinne on vasta alussa mutta tuoksujen osalta olen jo melkein perillä. Nämä kaksi majailevat tosin peilikaapin sijaan esillä, helposti saatavilla ja silmää ilahduttamassa silloinkin, kun niitä ei käytetä. 

//

Lue myös aiemmat kosmetiikkapostaukset:

Pink is the new black | Kesän kosmetiikkasuosikit

Teetä takissa

Kuka täällä tuoksuu karviaisilta?