Reilu vuosi sitten olin luopunut isoista hankkeista, perustanut alkuvuodesta toisen yritykseni ja kipuilin uuden edessä. En oikein tiennyt minne kuulun, kuka olen tai edes mitä haluan. Halusin kuitenkin eteenpäin ja isosti. Uusien tuulien tueksi ostin uudet kengät ja pistin ne ensimmäistä kertaa jalkaani viime vuoden PING Festivaleille Clarioniin.

Viime vuonna suunnilleen tähän aikaan istuin Clarionissa viimeistelemässä yhtä sun toista tapahtumassa tarvittavaa elementtiä. Tänä vuonna istun kotona, kirjoitan tätä postausta ja huomenna heitän vanhat kengät roskiin uusien tieltä. Kävelin PINGistä PINGiin samoissa kengissä mutta minusta kasvoi niiden välillä ihan eri ihminen. Vuodessa on käyty läpi massiivinen määrä henkilökohtaisia mörköjä, kasvettu bisneksenteossa ja tehty aika hemmetin monta hommaa siinä samalla. Mainittu PING Festival on tietysti yksi niistä.

Tänäkin vuonna vastasimme tapahtuman visuaalisesta ilmeestä ja identiteetistä mutta aiemmasta poiketen suurin osa tuotannosta toteutettiin muualla. Osa siitä on tosin tehty tänäkin vuonna meillä, kerron lisää, kunhan olen ajanut uudet kenkäni  sisään ja festarihulina on ohi. 

Kengät ovat itseasiassa vanhojen kanssa täysin identtiset. Olen kasvanut henkisesti mutta kengännumeroni edelleen sama. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan kun ne ovat kerran osoittautuneet loistaviksi kengiksi. Niillä on kahlattu itsetutkiskelun syvissä vesissä, tampattu baarien lattioita, kävelty Kaapelin käytävillä, viety lasta kouluun ja kuljettu elämän polulla varomatta, oli siellä sitten lätäköitä, sohjoa tai kevään ensimmäisiä kukkia.

Sillä varovaisuus oli jotain, josta halusin kuluneen vuoden aikana lopullisesti luopua. Lakata väistelemästä lätäköitä ja välittämästä siitä, että kun rapataan niin roiskuu. Ja hilloamasta hiton hienoja kenkiä kaapissa vain siksi etten raaski käyttää niitä. 

Ei elämääkään voi pitää pahvilaatikossa vain siksi, ettei raaski just nyt tai käytän tätä sitku. Saati, että odottelisi vain niitä aurinkoisia päiviä ja kuivia katuja.

Huomenna suuntaan siis uusin kengin jälleen paitsi kohti Clarionia, myös kaikkea sitä mitä elämällä on minulle ja kengilleni annettavanaan ja astuttavanaan seuraavan vuoden aikana. Ylä- ja alamäet, kuopat ja harjanteet, here I come!

//

Vuoden sometetuimmat portaat eli tunnelmia viime vuoden PING Festivaleilta

Last Tuesday Oy