To the moon and back | Avaruussynttärit in action

Pari viikkoa sitten meillä matkustettiin kuuhun ja takaisin seitsemänvuotiaan kunniaksi. Teemasynttärit on yksi inspiroivimmista asioista mitä tiedän, niitä on ihana suunnitella ja valmistella. Parasta on vetää aina ihan vähän överiksi.

You can do this!

On kuvattu ananaksia, koodattu verkkosivuja ja lapsi aloitti koulun. Päässä pyörii miljoona ideaa, jotka saavat luvan odottaa edes sen hetken, että edelliset saadaan eteenpäin. Tai ainakin se lapsi kouluun.

Pieni graffitimaalari

Joskus harmittelin, etten voi tarjota lapselle Balinmatkoja enkä poniratsastusta monta kertaa viikossa. En rahallisesti enkä ajankäytöllisesti. Meillä on tiukka ja mutkikas aikataulupaletti, johon ei paljon tilaa jää eikä se budjettikaan mikään suurensuuri ole. Sittemmin olen kuitenkin tajunnut, että voin tarjota vastapainoksi jotain, joka jää toivottavasti yhtä vahvana mieleen.

Oman elämänsä juhannusneito

Olen viettänyt monenlaisia juhannuksia. Ollut perinteisesti mökillä, hukuttanut eroani (erittäin tyhjällä) terassilla keskellä Helsinkiä, puhaltanut tulta ja yrittänyt sytyttää kaatosateessa kokkoa Rotterdamilaisella uimarannalla. Käsillä olevasta juhannuksesta ajattelin tehdä juuri sellaisen kuin haluan.

Pink is the new black | Kesän kosmetiikkasuosikit

Vaatteissa on toiminut jo vuosia konsepti, mitä kesäisempää, sen mustempaa. Aion jatkaa sen viitoittamalla tiellä mutta muissa imagon osa-alueissa tapahtuu aika ajoin pientä hajontaa. Tämän kesän hittituotteissa se pinkki on selkeästi syrjäyttänyt mustat ja harmaat ja mikäs sen parempaa kuin katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien ja meikin takaa.

Perjantaivideon korvike

Tämän piti olla perjantaivideo mutta jänistin viime hetkellä. Eräs ystäväni ehdotti taannoin, että voisin sanella blogitekstit litteroivaan nauhuriin kun valittelin, ettei minulla ole aikaa kirjoittaa. Idea kuulosti ihan toimivalta mutta välittömästi sitä seurasi ajatus siitä, että samalla vaivallahan minä ne ajatukseni puhuisin suoraan videolle. Vaan en nyt sitten puhunut kun en vain kertakaikkiaan saanut itsestäni irti. Jänishousu mikä jänishousu.

Sinun kanssasi tahdon eksyä metsään

Jos olet seurannut blogiani pidempään, tiedät ettei täällä useinkaan viljellä kukka- saati metsäkuvia. Sille on hyvin yksinkertainen syy. En nimittäin mene metsään kovin usein ja enkä nyt puhu pelkästään visioiden suunnasta. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen ja vieläpä kahteen kertaan samalla viikolla. Sillä oli uskomattomia vaikutuksia.

Ääni ja hiljaisuus

Moni on sanonut, että jännittävintä bloggaajan tapaamisessa kasvotusten on ääni. Siis se, että vaikka olisi lukenut vuosikaudet tätäkin julkista pöytälaatikkoa, ei ole välttämättä koskaan kuullut miltä kuulostan livenä. Itse olen usein miettinyt miltä ottamani kuvat kuulostavat.

Olemisen sietämätön keveys

Sunnuntai-iltana iski outo kepeys. Sellainen kaikenkattava leijuva olotila, jossa maailma tuoksui puhtaalta pyykiltä, kiireettömiltä kahveilta ja monelta muulta asialta, jotka eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä pitkään aikaan.

En tiedä tuliko se

Kurkistus elämään

Blogi on eräänlainen kurkistus meidän elämäämme. Peephole joihinkin ajatuksiin, hetkiin tai satunnaisiin tapahtumiin. Kuitenkin pääosin aika kuratoitu sellainen vaikka autenttisuutta arvostankin. Kuvat on jälkikäsitelty ja tekstiäkin ainakin pyritty miettimään.

Julkisissa liikennevälineissä sen sijaan pääsee usein kurkistamaan (tahtomattaankin) toisten arkeen ja elämään ilman instafilttereitä.

Sydänkuvien arvoisia asioita

Ystävänpäivä tuli ja meni jo mutta eiväthän sydäntä sykähdyttävät asiat aikaa katso eivätkä allakkaa. Se allakkakin on sen verran täynnä, että kiireen määrän voi laskea pizzalaatikoista. Sydänkuvia ja sydänkuvien arvoisia asioita on viime aikoihin kasaantunut kuin hiekoitussepeliä kadunvarsille. Tässä niistä muutamia.