Tämä postaus kertoo siitä, kuinka ostin popsocketin. Tai ei, tämä postaus kertoo siitä, mitä opin itsestäni, kun kielsin itseäni kirjoittamasta siitä, että ostin popsocketin.
Viime viikot ovat olleet outo sekoitus lomaa töissä ja töitä lomalla. Toimistolla vallitsee edelleen muuttokaaos, päässä tuntuu olevan tauhkaa, sekalaisia muistiinpanoja lojuu sikin sokin pöydällä ja koneella eikä kroppakaan ihan kesäkunnossa liene. Olen pikkuhiljaa siivoillut. Päätä. Konetta. Aina välillä, kun aikaa on.
Olin ajatellut, että tästä kesästä tulee aika iisi. Ehkä ensimmäinen vuosiin, jolloin pidän ihan oikean loman ja otan muutenkin vähän rennommin. Hengittelen ja haahuilen. Vähänpä tiesin taas kerran.
Tällä viikolla olen
Reilu vuosi sitten olin luopunut isoista hankkeista, perustanut alkuvuodesta toisen yritykseni ja kipuilin uuden edessä. En oikein tiennyt minne kuulun, kuka olen tai edes mitä haluan. Halusin kuitenkin eteenpäin ja isosti. Uusien tuulien tueksi ostin uudet kengät ja pistin ne ensimmäistä kertaa jalkaani viime vuoden PING Festivaleille Clarioniin.
Olen aina pitänyt itseäni voittamattomana. Siis siinä mielessä, etten voita arvonnoista mitään. Lähempi tarkastelu osoittaa, että tämä ei ole ihan totta. Olen voittanut useammankin kerran enkä vain arvonnoissa vaan elämässä muutenkin.
Maailma on täynnä tuoksuja ja niitä tulee koko ajan lisää. On itse rakenneltavia, kalliita, edullisia, luonnollisia, loistavasti brändättyjä ja kaikkea siltä väliltä. Olen jo pidemmän aikaa paininut sen kanssa, että peilikaapissani olisi vähemmän purkkeja ja enemmän luottotuotteita. Myös tuoksujen osalta.
Valmistaudumme juuri Oot niin ihana -brändin kanssa Lapsimessuihin ja kun meiltä toivottiin mahdollisuutta saada osastolla itsestään polaroid-kuva, ei minua tarvinnut kovin kauaa maanitella. Olin nimittäin himoinnut tätä pientä söpöläistä eli Instax miniä meille jo pidemmän aikaa.
Kuulostaa varmaan hassulta, että minua jännitti mennä lapsen kanssa kahdestaan lomalle. Olemme tehneet (ja kokeneet) valtavan paljon asioita yhdessä mutta reissaaminen ei ole kuulunut niihin. Mitä kauemmaksi lähtemistä siirsin, sitä suurempi kynnys siihen tuli. Nyt tuon neljän päivän miniloman jälkeen tiedän, mistä aineksista täydellinen lapsen kanssa vietetty loma koostuu (ja mistä ei). Tässä muistilista vastaisuuden varalle:
Vaikka töksäyttely siitä, että kiukkuisella naisella on se aika kuusta onkin junttia ja typerää, on sillä ajoituksella kyllä melkoinen vaikutus oloon. Pahimmalla PMS-viikolla ei tule mistään mitään ja maailma romahtaa ihan just, kun taas tietyssä kohdassa kiertoa on niin voittajaolo ja bossladymeno ettei mitään rajaa. Voisiko elämääkin jotenkin ajoittaa sen mukaan?
Munat, kanat ja tiput vain viuhuvat kaikissa kanavissa kun pääsiäinen lähestyy. Olen itsekin viuhunut yhden sun toisen asian kimpussa ja joo, lähettänyt myös pari tipuemojia, myönnän. Nelipäiväinen viikko on käytetty tiiviisti hyväksi ja nyt aletaan olla jo (onneksi) voiton puolella.
Halusin alunperin suunnitella ihan oman bujon (mikä sekin olisi kyllä ihan mahtavaa!) mutta hetken ideoita pyöriteltyäni jouduin myöntämään, että Nuuna on oikeastaan tehnyt jo sen kaiken mitä olisin siihen bujoon halunnut tehdä. Siis laittanut yhteen upeat materiaalit, mageet printit, nerokkaat oivallukset ja viimeistellyn (Red Dot -palkitun) designin. Myönsin tappioni, hautasin omat suunnitelmani pöytälaatikkoon ja niin minusta tuli Nuuna-fani.