Tuntuuko sinustakin siltä, että jotkin asiat elämässä tökkivät ja toisille ei ole tarpeeksi aikaa? Istuin 63 viikkoa sitten (olenko muuten ainoa, jota ärsyttää Instagramin viikkoina ilmoitettu julkaisupäivämäärä?) sushiannoksen äärellä keskustelemassa tästä ja piirtämässä pienelle paperilapulle elämän suuntaviivoja. Tällä hämmästyttävän helpolla systeemillä erottelet jyvät akanoista niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja saat tilaa niille oikeille asioille.
Kulunut vuosi on ollut yhtä aikaa rakas ja raskas. Tunnelmat näin viimeisinä tunteina ovat melko ristiriitaiset mutta jotain tärkeää olen matkan varrella oppinut ja nyt kerron sen myös sinulle. Lähde sinäkin näillä eväillä vuoteen 2017, niin minäkin aion tehdä.
Vaikka olenkin venynyt, valvonut, puurtanut ja uskonut tähän kaikkeen, ei tästä olisi tullut mitään ilman kaikkia niitä ihmisiä ympärilläni. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen ja onnellinen kaikista niistä persoonista, joita elämääni on tavalla tai toisella tullut. Tänä vuonna halusin kertoa sen myös heille. Usein ne tärkeät, korvaamattomat asiat jäävät siellä arjen kaahotuksessa sanomatta, joten kirjoitin ne kirjeiksi.
Olen yrittänyt keksiä lukemattomia syitä paperikalenterin ostamiselle mutta joutunut myöntämään etten voi enää elää ilman sitä digitaalista versiota, joka synkkautuu niin puolison kuin alati muuttuvien töidenkin kanssa. Onneksi Cozy Publishing ratkaisi ongelmani tekemällä kalenterin, jonka minäkin ehdottomasti tarvitsen.
Mielenhallinta on tehokas työkalu, jota itse pyrin aika ajoin vahvistamaan. Ajatusten suuntaamisella on hienoisesta hörhöleimastaan huolimatta usein varsin konkreettisia vaikutuksia, joista olen kirjoittanut aiemminkin.
Siis meinaatko, että jos ajattelen olevani vaikkapa järjestelmällinen, minusta tulee sellainen oikeasti? En minäkään uskonut kun ystäväni esitti tällaisen teorian minulle viime vuoden loppupuolella.
Pysy aina tuollaisena kuin nyt oot. Tuohan on kehun sijaan oikeastaan kamalinta mitä voit toiselle sanoa. Älä sitten vaan kasva, kehity ja opi uutta. Älä muutu erilaiseksi, koska sitten en enää tiedä mitä teen kanssasi. Meissä kaikissa on sisäänrakennettuna suuri muutosvastarinta, pelko siitä, että pysyvyyttämme uhataan. Oli sitten kyse parisuhteesta tai blogista.
Postaus on toteutettu yhteistyössä Rynkeby God Morgenin kanssa.
Minulla oli tapana tarkistaa sähköpostit heti herättyäni aamulla. Se herätyksen soittanut kännykkä kun oli kätevästi siinä käden ulottuvilla. Vasta aika hiljattain havahduin siihen, että tämä mitättömältä tuntunut toimintatapa teki aamuista itseasiassa huonompia.
Kahvikuppeja, bussiin juoksemista, kirjastoja, keskusteluja viisivuotiaan kanssa sukupuutosta ja kapellimestarin tahtipuikoista. Pyykkiä, lakritsintuoksuista pesuainetta, aamupiirejä ja päivityksiä. Loputtomasti päivityksiä. Olen vähentänyt yötöitä mutta hetket täyttyvät silti valonnopeudella. Palavereilla ja sämpylöiden leipomisella.
Sinäkin olet varmasti huokaillut ihastuksesta niiden eleettömien Instagram-kuvien kohdalla tai pinnannut niitä huikeita kolmemetrisiä huoneita Pinterest-kansioon. Kokenut salaa kateuden pistoksen kun joku myy omaisuutensa, ottaa yhden repun mukaan ja lähtee valloittamaan maailmaa tai kuvaa itsensä ja lapsensa hervotonta kokovalkeaa taustaa vasten niin, että kuvassa ei näy mitään ylimääräistä lukuunottamatta yhtä näennäisen huolettomasti aseteltua koriste-esinettä tai -kasvia. Sisustuslehdissäkin minimalismi on äärimmilleen riisuttua, tyhjää pintaa ja tilaa jossa huokuu zen.
Kirjoitettuani äskeisen lauseen vilkaisin ympärilleni ja tästä on kuulkaa zenit (ja Pinterestit) kaukana.