Sydänkuvien arvoisia asioita

Ystävänpäivä tuli ja meni jo mutta eiväthän sydäntä sykähdyttävät asiat aikaa katso eivätkä allakkaa. Se allakkakin on sen verran täynnä, että kiireen määrän voi laskea pizzalaatikoista. Sydänkuvia ja sydänkuvien arvoisia asioita on viime aikoihin kasaantunut kuin hiekoitussepeliä kadunvarsille. Tässä niistä muutamia.

Take some time to clear your mind

Erilaiset mindfullness-harjoitukset ja elämää helpottavat selfhelp-teokset ovat selvästi tulleet jäädäkseen. Konmaritetaan, meditoidaan ja opetellaan sanomaan ei niin sisäisille kuin ulkoisillekin äänille. Olen kokeillut näistä kaikkia edellä mainittuja ja muutamia muitakin mutta on selvästi yksi ylitse muiden, josta itse visuaalisena ihmisenä ammennan eniten.

Palaverissa itseni kanssa

Kävin eilen tosi tärkeässä palaverissa, jossa minun olisi pitänyt olla jo aikoja sitten.

"Someone is out there doing it so why couldn't you?"
random quote

Elämän neljä kategoriaa

Tuntuuko sinustakin siltä, että jotkin asiat elämässä tökkivät ja toisille ei ole tarpeeksi aikaa? Istuin 63 viikkoa sitten (olenko muuten ainoa, jota ärsyttää Instagramin viikkoina ilmoitettu julkaisupäivämäärä?) sushiannoksen äärellä keskustelemassa tästä ja piirtämässä pienelle paperilapulle elämän suuntaviivoja. Tällä hämmästyttävän helpolla systeemillä erottelet jyvät akanoista niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja saat tilaa niille oikeille asioille.

Vuoden ensimmäinen työpäivä

Aloitin vuoden ensimmäisen työpäivän tekemällä tiukan nutturan ja perustamalla osakeyhtiön. Facebook-kirppiksellä myytiin peräkkäin karvahattua ja uimapukua. Omat odotukseni tälle vuodelle ovat yhtä ristiriitaisia.

Glitteriä ja elämänohjeita ensi vuodelle

Kulunut vuosi on ollut yhtä aikaa rakas ja raskas. Tunnelmat näin viimeisinä tunteina ovat melko ristiriitaiset mutta jotain tärkeää olen matkan varrella oppinut ja nyt kerron sen myös sinulle. Lähde sinäkin näillä eväillä vuoteen 2017, niin minäkin aion tehdä.

Kirjeitä

Vaikka olenkin venynyt, valvonut, puurtanut ja uskonut tähän kaikkeen, ei tästä olisi tullut mitään ilman kaikkia niitä ihmisiä ympärilläni. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen ja onnellinen kaikista niistä persoonista, joita elämääni on tavalla tai toisella tullut. Tänä vuonna halusin kertoa sen myös heille. Usein ne tärkeät, korvaamattomat asiat jäävät siellä arjen kaahotuksessa sanomatta, joten kirjoitin ne kirjeiksi.

Joulumielestä

Siinä ei kuulkaa kauniit glögimukit instassa auta kun on viettänyt kolme kuukautta viikot töissä ja viikonloput myyntitapahtumissa ja nappaa jokerina vielä viimeisen tapahtuman kanssa päällekkäin vuoden övereimmän flunssan.

Viikonlopulle osuva aatto, lumeton maa ja paine poskionteloissa ovat omiaan karsimaan entisestään melko ohueksi vanunutta joulumieltä. Tänä vuonna samat tunnelmat tuntuvat vallanneen melko monen muunkin mielen. Vuosi on ollut monille raskas ja näin loppusuoralla se alkaa vaatia veronsa. 

Unless you can be a mermaid | Kalenteri, joka sinullakin pitäisi olla

Olen yrittänyt keksiä lukemattomia syitä paperikalenterin ostamiselle mutta joutunut myöntämään etten voi enää elää ilman sitä digitaalista versiota, joka synkkautuu niin puolison kuin alati muuttuvien töidenkin kanssa. Onneksi Cozy Publishing ratkaisi ongelmani tekemällä kalenterin, jonka minäkin ehdottomasti tarvitsen.

Work | Vauva(kirja)vuosi

Yhdeksän kuukautta täynnä kutkuttavaa odotusta, jännitystä, itkuja ja potkujakin. Hankintoja, suunnitelmia, vuoristoradan lailla heilahtelevia mielialoja. Tammikuussa aloin puhua aikeestani tehdä maailman ihanin vauvakirja ja syyskuussa se saapui markkinoille. Aika keskiverto odotusaika siis ja kuten useimmiten käykin, tämäkään lempilapsi ei saapunut ihan laskettuna aikana vaan muutamaa päivää sitä ennen. Vauvakirjan tekeminen muistutti raskautta yllättävän paljon. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Talvikenkiä ja tekstiviestejä taivaaseen | Osaanko olla äiti?

Kun odotin tytärtäni, minua pelotti osaanko olla äiti. Selviänkö teini-ikäisen haistattelusta, päiväkodin valinnasta, toppahaalarin ostamisesta saati kaikesta muusta haastavasta, joka tuntui sillä sekunnilla eli noin raskausviikolla 22 vyöryvän päälle.

Ystäväni rauhoitteli minua ja sanoi jotain hyvin tärkeää. Hän muistutti, että ei sun tarvitsekaan selvitä niistä nyt. Sitä mukaa kun se muuttuu haastavammaksi, sä olet oppinut jo lisää. Te kasvatte sen lapsen kanssa yhdessä niihin haasteisiin.