Reilu vuosi sitten olin luopunut isoista hankkeista, perustanut alkuvuodesta toisen yritykseni ja kipuilin uuden edessä. En oikein tiennyt minne kuulun, kuka olen tai edes mitä haluan. Halusin kuitenkin eteenpäin ja isosti. Uusien tuulien tueksi ostin uudet kengät ja pistin ne ensimmäistä kertaa jalkaani viime vuoden PING Festivaleille Clarioniin.
Minut tunnetaan useimmiten tummanpuhuvasta tyylistä mutta onneksi se ei estä tällaisten värikkäämpienkin projektien ilmaantumista työpöydälle.
Ammattilaisen ja amatöörin erottaakin mielestäni siitä, että ammattilainen tuottaa uskottavaa ja laadukasta jälkeä omalla epämukavuusalueellaankin. Eli silloin, kun asiakkaan toiveet eivät välttämättä vastaa niitä omia ydinmieltymyksiä. Moni aloittava graafikko jumittaa ihan turhaan yhdessä tyylilajissa mutta kun kokemusta karttuu lisää, alkaa (visuaalinen) maailma avautua ihan uudella tavalla.
Valmistaudumme juuri Oot niin ihana -brändin kanssa Lapsimessuihin ja kun meiltä toivottiin mahdollisuutta saada osastolla itsestään polaroid-kuva, ei minua tarvinnut kovin kauaa maanitella. Olin nimittäin himoinnut tätä pientä söpöläistä eli Instax miniä meille jo pidemmän aikaa.
Se on se tunne, kun menet bileisiin ja sulle tarjotaan olutta, jossa on sun suunnittelema etiketti. Olutetiketin lisäksi Sakemannille suunniteltiin paljon muutakin mutta kaikki alkoi salaperäisestä hahmosta, joka etiketissäkin seikkailee.
Munat, kanat ja tiput vain viuhuvat kaikissa kanavissa kun pääsiäinen lähestyy. Olen itsekin viuhunut yhden sun toisen asian kimpussa ja joo, lähettänyt myös pari tipuemojia, myönnän. Nelipäiväinen viikko on käytetty tiiviisti hyväksi ja nyt aletaan olla jo (onneksi) voiton puolella.
Halusin alunperin suunnitella ihan oman bujon (mikä sekin olisi kyllä ihan mahtavaa!) mutta hetken ideoita pyöriteltyäni jouduin myöntämään, että Nuuna on oikeastaan tehnyt jo sen kaiken mitä olisin siihen bujoon halunnut tehdä. Siis laittanut yhteen upeat materiaalit, mageet printit, nerokkaat oivallukset ja viimeistellyn (Red Dot -palkitun) designin. Myönsin tappioni, hautasin omat suunnitelmani pöytälaatikkoon ja niin minusta tuli Nuuna-fani.
Ällistyn välillä itsekin siitä, miten mahtavia juttuja pääsen työn puolesta tekemään. Kävin hiljattain haastattelemassa ranskalaisen Absolution-kosmetiikkabrändin perustajaa ja innostuin ihan uudella tavalla ihonhoidosta vaikka sarja on kutkuttanut minua aiemminkin.
Laitetaan ulos sitku mulla on instassa tarpeeksi kuvia. Ootellaan vielä, että saadaan vähän hiottua tota Facebook-sivua. Hei, ihan hetki menee vielä, että me mietitään, että miten tää kannattaisi tuoda ulos. Mä teen tän vielä ensin, tää ei oo ihan viimeistelty vielä, pitää varmaan miettiä, että millaisia postauksia me sit tehdään tästä. Hukkaatko sinäkin aikaa odottamalla, että saavutat jonkin mystisen pisteen, jossa kaikki on valmista?
Eräässä aiemmin julkaisemassani random-sitaatissa sanotaan, että verkkokaupan perustaminen on monimuotoinen seikkailu. Allekirjoitan sen täysin ja erityisesti tällä viikolla, joka luojan kiitos on jo loppusuoralla.
Kuva on klikkiotsikoiden aatelia, avaa postaus, niin näet mistä kirjoista on kyse.
Tämän vuoden ensimmäinen työpäivä alkoi tiukalla nutturalla ja osakeyhtiön perustamisella. Kuten aavistelin silloin, vuodesta tuli melkoinen ja nyt kun sitä katsoo taaksepäin on vaikea uskoa, että tämä kaikki on todella tehty ja tapahtunut.
Osakeyhtiöstä on kasvanut paljon suurempi kuin ajattelin ja moni muukin asia on lähtenyt suoraan sanottuna lapasesta.
Minkälaisia tavoitteita sinulla on? Tuntuvatko ne saavuttamattomilta vai realistisilta? Itse havahduin jonkin aikaa sitten siihen, että moni utopistiseltakin alkuun vaikuttanut tavoite on lopulta ollut ihan saavutettavissa vain pienellä näkökulman muutoksella ja tietyllä yksinkertaisella toimintatavalla.