Jos sosiaalinen media kuuluu rutiineihisi, en usko, että olet voinut välttyä näiltä portailta. PING Helsinki ja erityisesti sen järjestämä, huikean suosion saanut PING Helsinki Business Festival ovat olleet aivan poikkeuksellisia asiakasprojekteja. Näillä vaikuttajamarkkinoinnin ammattilaisilla on rautainen ote tekemiseensä ja mikä meidän kannaltamme vielä merkittävämpää, uskallusta lähteä tekemään asioita uudella tavalla. Se uskallus ja rohkeus, josta kirjoitin myös täällä, on erittäin tärkeää ja vain sillä syntyy tällaisia tapahtumia.
"Siellä oli tilaa kyynärpäille ja puutarhagrilleille."
Olis tää henkilöbrändi ja pari muutakin brändiä. Facebookin feedi pursuaa markkinointistrategiaohjeita, menestystarinoita ja verkkokauppojen rakentamista, sähköposti copywriter-koulua, yrityksen erottuvuutta kilpailijoista ja toimiston edustallakin seisoskellaan coolisti milloin minkäkin Slushin tai Arctic15-tapahtuman tiimoilta. On ROI ja SEO ja CTA ja CSS.
Vaan mitä jos on myös PMS ja PES (Post Event Syndrome) ja muutenkin väsyttää
Moni on sanonut, että jännittävintä bloggaajan tapaamisessa kasvotusten on ääni. Siis se, että vaikka olisi lukenut vuosikaudet tätäkin julkista pöytälaatikkoa, ei ole välttämättä koskaan kuullut miltä kuulostan livenä. Itse olen usein miettinyt miltä ottamani kuvat kuulostavat.
Sunnuntai-iltana iski outo kepeys. Sellainen kaikenkattava leijuva olotila, jossa maailma tuoksui puhtaalta pyykiltä, kiireettömiltä kahveilta ja monelta muulta asialta, jotka eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä pitkään aikaan.
En tiedä tuliko se
Blogi on eräänlainen kurkistus meidän elämäämme. Peephole joihinkin ajatuksiin, hetkiin tai satunnaisiin tapahtumiin. Kuitenkin pääosin aika kuratoitu sellainen vaikka autenttisuutta arvostankin. Kuvat on jälkikäsitelty ja tekstiäkin ainakin pyritty miettimään.
Julkisissa liikennevälineissä sen sijaan pääsee usein kurkistamaan (tahtomattaankin) toisten arkeen ja elämään ilman instafilttereitä.
Joskus sisustuskuvista tulee heti sellainen en kestä, pakko saada -fiilis. Olen vähentänyt shoppailua huomattavasti mutta antanut itselleni luvan retkahtaa, jos kohde herättää minussa suurta ja ehdotonta rakkautta (Marie Kondo, I hear you!). Tämä nerokas tyynysohva teki niin, eikä se jättänyt minua rauhaan.
"These collective meanings, the sacred cows of our semantic universes."
Olen vuosia haaveillut unisiepparista ja aina satunnaisesti laiskanpuoleisesti niitä vilkuillutkin. Oikeastaan olen kuitenkin enemmän haaveillut sellaisen tekemisestä kuin ostamisesta. Ja sen verran laiskanpuoleisesti sitäkin, että projekti ei ole edennyt kovin vauhdilla. Perfektionistin rimakin on ollut aika korkealla, että jos sellaisen kerran nyt tekee niin sen pitää sitten olla kans hieno.
Usein, ellei jopa aina, uusi asiakas kertoo ensimmäiseksi haluavansa jotain uutta, erilaista. Jotain ennennäkemätöntä ja luovaa, erottuvaa, persoonallista, outside of the box (tai siis ainakin silloin kun ensimmäiseksi ei tiedustella pelkkää hintaa). Mutta mitä tapahtuu kun päästään tositoimiin. Aika harva uskaltaa lopulta olla oikeasti se edelläkävijä, korkealentoisista visioista huolimatta ja moni hanke jää keskinkertaiseksi.
Oletko koskaan huomannut, että Chromen virheilmoituksessa on tyrannosaurus? Minä olen viime aikoina perehtynyt varsin seikkaperäisesti erilaisiin muihinkin virheilmoituksiin. Epäsynkroni maailman (ja OneDriven) kanssa on käsinkosketeltavaa. Aikataulut ja tökkivä tekniikka ovat vyöryneet päälle kuin loputon maanantai.
"Get a set of matching hangers like an actual adult."