Muistatko vielä, kun blogit olivat päiväkirjamaisempia. Oli merkintöjä juuri tältä päivältä, päivän asua ja ehkä ruokaa. Hajanaisia ajatuksia, muistoja ja oivalluksia jäsentymättömämmässä paketissa. Sittemmin niistä tuli verkkomedioita, kuratoituja sisältöjä, useampia kirjoittajia, tuntikausia muokattuja kuvia ja editoituja, vain harvoin juuri tätä päivää tai hetkeä koskevia tekstejä. Omani tietysti mukaan lukien. Mitä jos tänään luvassa olisi ihan vaan sekalaisia kuulumisia?
"Great homepages don't happen by accident."
En tiedä, oletko voinut viime aikoina välttyä Auralta. Kaikki on ollut kovin salamyhkäistä ja sille on syynsä. Täällä on haluttu hioa ja viimeistellä tätä tuotetta viimeiseen asti niin, että jokainen yksityiskohta on varmasti kohdallaan. Haluan lunastaa kaikki lupaukset ja todella tehdä Aurasta tuotteen, joka muuttaa käsitystäsi bullet journalista.
Joskus minua hävettää myöntää miten pihalla olen luonnollisemmasta kosmetiikasta. Tai lähinnä miten huonosti se näkyy peili- tai muissa kaapeissani siitä huolimatta, että teen aiheeseen liittyen myös töitä.
Yksi tärkeimmistä oivalluksistani viime aikoina on ollut se, että jos haluan tehdä vastuullisempia valintoja, minun täytyy valita ne itse, tehdä niitä sellaisissa asioissa, jotka koen itselleni tärkeiksi ja niin, että ne sopivat juuri minun arkeeni. Koska uskon pienten muutosten olevan pysyvämpiä (ja olen hieman laiska), teen tätä siis helpoimmalla mahdollisella tavalla. Purkki kerrallaan.
"Happy people get shit done faster."
Tämä tietyissä piireissä jo läpikohkattu metodi tarttui tutkaani vasta melko hiljattain eli alkuvuodesta. Kokeilin silloin hetken aikaa, tein kaiken oikeastaan vähän väärin ja ei kovin yllättävästi jätin homman myös enemmän tai vähemmän kesken. Nyt ajattelin kokeilla uudelleen ja keskittyä hieman enemmän myös yksityiskohtiin, joita on huimat kolme.
Tämä postaus kertoo siitä, kuinka ostin popsocketin. Tai ei, tämä postaus kertoo siitä, mitä opin itsestäni, kun kielsin itseäni kirjoittamasta siitä, että ostin popsocketin.
“If the grass looks greener on the other side, start watering the grass you are standing on."
Viime viikot ovat olleet outo sekoitus lomaa töissä ja töitä lomalla. Toimistolla vallitsee edelleen muuttokaaos, päässä tuntuu olevan tauhkaa, sekalaisia muistiinpanoja lojuu sikin sokin pöydällä ja koneella eikä kroppakaan ihan kesäkunnossa liene. Olen pikkuhiljaa siivoillut. Päätä. Konetta. Aina välillä, kun aikaa on.
Jotta uudelle tulee tilaa, pitää ensin päästää irti vanhasta. Tämä pätee niin elämään, ihmissuhteisiin kuin toimistoihinkin.
En ollut koskaan ajatellut muuttavani Kaapelitehtaalta pois. Sellainen ei ollut käynyt mielessäkään ennenkuin maailmankaikkeus pisti tuulemaan ja pudotti nenän eteen sellaiset uudet tilat että oksat pois.
Lähteminen on tuntunut kaikelta muulta paitsi siltä miltä kuvittelin sen tuntuvan. Nyt istun jo täällä uudella toimistolla mutta palataan vielä hetkeksi takaisin vanhoihin neliöihin. Viimeisiin päiviin, joiden tunnelatausta on vaikea tiivistää tekstiksi.
"Yleisesti ottaen olen melko intohimoinen henkilö, mutta en joka ainoa päivä."