Tämän piti olla perjantaivideo mutta jänistin viime hetkellä. Eräs ystäväni ehdotti taannoin, että voisin sanella blogitekstit litteroivaan nauhuriin kun valittelin, ettei minulla ole aikaa kirjoittaa. Idea kuulosti ihan toimivalta mutta välittömästi sitä seurasi ajatus siitä, että samalla vaivallahan minä ne ajatukseni puhuisin suoraan videolle. Vaan en nyt sitten puhunut kun en vain kertakaikkiaan saanut itsestäni irti. Jänishousu mikä jänishousu.
Jos olet seurannut blogiani pidempään, tiedät ettei täällä useinkaan viljellä kukka- saati metsäkuvia. Sille on hyvin yksinkertainen syy. En nimittäin mene metsään kovin usein ja enkä nyt puhu pelkästään visioiden suunnasta. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen ja vieläpä kahteen kertaan samalla viikolla. Sillä oli uskomattomia vaikutuksia.
Osakeyhtiön perustaminen kuulosti hienolta ja onhan se iso askel omalla uralla. Päästää irti siitä, että se pieni toiminimi, jolla on lähdetty liikkeelle, on se ainoa (hehheh) “lapsi” ja kaiken tekemisen keskiössä. Sitä jää jotenkin itsekin helposti jumiin vanhoihin toimintamalleihin ja kummallisiin uskomuksiin, jotka alkavat rajoittaa niin luovuutta kuin kasvamistakin.
Kaikki alkoi Helvetinviikko-nimisestä kirjasta. Sen ideana on piilevien voimavarojen saaminen käyttöön viemällä itsensä tarkoituksella äärirajoille.
Meissä jokaisessa on enemmän kuin uskommekaan. Kun puhutaan elämänmullistuksista tai erityisen tiukoista rutistuksista, moni toteaa, että mä en kyllä olis pystynyt tuohon. Kyllä sinä olisit, ihan varmasti. Siinä kohtaa kun harvemmin on vaihtoehtoja. Ja sehän siinä
"Siellä oli tilaa kyynärpäille ja puutarhagrilleille."
Jos sosiaalinen media kuuluu rutiineihisi, en usko, että olet voinut välttyä näiltä portailta. PING Helsinki ja erityisesti sen järjestämä, huikean suosion saanut PING Helsinki Business Festival ovat olleet aivan poikkeuksellisia asiakasprojekteja. Näillä vaikuttajamarkkinoinnin ammattilaisilla on rautainen ote tekemiseensä ja mikä meidän kannaltamme vielä merkittävämpää, uskallusta lähteä tekemään asioita uudella tavalla. Se uskallus ja rohkeus, josta kirjoitin myös täällä, on erittäin tärkeää ja vain sillä syntyy tällaisia tapahtumia.
Olis tää henkilöbrändi ja pari muutakin brändiä. Facebookin feedi pursuaa markkinointistrategiaohjeita, menestystarinoita ja verkkokauppojen rakentamista, sähköposti copywriter-koulua, yrityksen erottuvuutta kilpailijoista ja toimiston edustallakin seisoskellaan coolisti milloin minkäkin Slushin tai Arctic15-tapahtuman tiimoilta. On ROI ja SEO ja CTA ja CSS.
Vaan mitä jos on myös PMS ja PES (Post Event Syndrome) ja muutenkin väsyttää
Moni on sanonut, että jännittävintä bloggaajan tapaamisessa kasvotusten on ääni. Siis se, että vaikka olisi lukenut vuosikaudet tätäkin julkista pöytälaatikkoa, ei ole välttämättä koskaan kuullut miltä kuulostan livenä. Itse olen usein miettinyt miltä ottamani kuvat kuulostavat.
Sunnuntai-iltana iski outo kepeys. Sellainen kaikenkattava leijuva olotila, jossa maailma tuoksui puhtaalta pyykiltä, kiireettömiltä kahveilta ja monelta muulta asialta, jotka eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä pitkään aikaan.
En tiedä tuliko se
Blogi on eräänlainen kurkistus meidän elämäämme. Peephole joihinkin ajatuksiin, hetkiin tai satunnaisiin tapahtumiin. Kuitenkin pääosin aika kuratoitu sellainen vaikka autenttisuutta arvostankin. Kuvat on jälkikäsitelty ja tekstiäkin ainakin pyritty miettimään.
Julkisissa liikennevälineissä sen sijaan pääsee usein kurkistamaan (tahtomattaankin) toisten arkeen ja elämään ilman instafilttereitä.
Joskus sisustuskuvista tulee heti sellainen en kestä, pakko saada -fiilis. Olen vähentänyt shoppailua huomattavasti mutta antanut itselleni luvan retkahtaa, jos kohde herättää minussa suurta ja ehdotonta rakkautta (Marie Kondo, I hear you!). Tämä nerokas tyynysohva teki niin, eikä se jättänyt minua rauhaan.
"These collective meanings, the sacred cows of our semantic universes."