DIY | Help Unwrap the Holidays

Muutamissa kuvissa onkin jo vilahtanut tämä kollaasisunnuntaista ikkunalaudalle jäänyt päätön kyhäelmä. Tässä vielä vähän lähemmässä tarkastelussa. En muista milloin olisin viimeksi näin hurmaantunut uudesta tai uusvanhasta tekniikasta. Kollaasi tuntuu myötäilevän

Pupu ja kaverit pöksyissä

No nyt on pöksyissä muutakin kuin pupu. Pari kaveria on nimittäin liittynyt mukaan legginssikemuihin ja hypännyt housuihin printiksi. O on tietenkin uusista pökistä aivan tohkeissaan, nämä kun muistuttavat suuresti eräitä sukkahousuja, jotka, älä vaan kerro O:lle, kaikessa hiljaisuudessa heitin reikäisinä roskiin. Täytyy myöntää, että minäkin olen aika innoissani,

Kahvinjuonnista, periaatteista ja korurasioista

Astioiden suhteen minulla on ollut jo pitkään kaksi periaatetta. Niiden on oltava mustavalkoisia ja kahta samanlaista ei ruttumukeja lukuunottamatta kaappiini tule. No, nyt on sitten kaksi samanlaista raitamukia ja vain yksi periaate.

Aurinkolasien takana

Minun suruni ei ole sellaista kuin elokuvissa. Eivät lyö salamat eikä ukkonen myrskyä ympärillä. En huuda tuskaani vuoren laella enkä suurkaupungin vilinässä vajoa polvilleni elämän suurten kysymysten edessä rankkasateen huuhtoessa kyyneleitä viemäriin.

Sanoista – kun kaikki on toisin

Oikeastaan en puhunut ihan totta sanoista. Eivät ne kadonneet, niitä tuli yhtäkkiä lisää.
Sanoja, jotka maistuvat suussa vierailta. Vainaja. Omainen.

Työpöydällä poliisin numero, eteisessä kitara.
Niin moni asia on peruuttamattomalla tavalla toisin.

Sanat

Ja siihen loppuivat sanat.

Ehkä kokonaan, tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa.

Antakaa minulle aikaa.

Palaan kun minulla on taas sanoja.

Burn baby burn

Sunnuntai-iltana suuntasin hetken mielijohteesta takaisin työhuoneelle, puikkelehdin joogafestivaaleja purkavien ihmisten välistä ja ylhäällä neljännessä kerroksessa avasin pahvilaatikon, joka oli odottanut vuoroaan jo kauan.

Lindex huomenna

Hoitaessani höyrypäänä asioita eilen pitkin kaupunkia juoksennellen, törmäsin yhtäkkiä johonkin, josta oli pakko ottaa lisää selvää heti kun aikataulu antoi myöten. Minulle Lindex on tutuin lastenvaatteistaan ja on muilta osin jäänyt usein aika etäiseksi. Nyt rekeissä roikkui yhtäkkiä vierekkäin monta vaatetta, jotka sopisivat omaan vaatekaappini välittömästi.

Maisema

Ei muuten kuulkaa harmita yhtään kävellä tällaisissa maisemissa kotiin.

Uudet saappaat, mikä ihana tekosyy

Matkalla kotiin löysimme hervottoman lätäkön, joka sai meidät molemmat iloisiksi. Hieman eri syistä tosin. Minut siksi, että hakiessani O:ta päiväkodista on edelleen niin valoisaa, että kannattaa edes kaivaa se kamera laukunpohjalta esiin ja O, noh, kyllä te tiedätte. 

Piikkejä ja paitoja – Materialismionnen alkulähteillä

Vaikka olenkin radikaalisti vähentänyt shoppailua viime aikoina, en voi väittää etteivätkö tämänpäiväiset löydöt olisi tuoneet minulle melkein mittaamatonta materialismionnea.

Hyvää ystävänpäivää

asiattomilta_small