Asiakkaita ja asioita

Kysyin asiakkaalta, että mieltyikö hän enemmän pysty- vai vaakamalliseen käyntikorttiin ja heitin lopuksi ilmaan, että vaaka on klassisempi ja toimii varmaan paremmin. Vastaus oli, että “ihan niinku mä. Siis klassinen, en toimi paremmin vaa’assa”.

Home | Näillä kulmilla

On taas hassunhauskaa verbaliikkaa kerrakseen tässä postauksessa kun kuvaa samaa kotoa kulmaa ties kuinka monetta kertaa. Se nyt vain sattuu olemaan niitä harvoja kulmia näillä kulmilla, jotka pysyvät  siistinä. Se saattaa johtua siitä, että

Kakaralle ja kaitsijalle

En ole koskaan ollut mikään hei me seurustellaan -tuulipukujen ystävä eikä minulla ja O:llakaan mitään identtisiä Kimperin pipoja ole nähty. Satunnaiset yhtymäkohdat vaatteissa rajoittuvat lähinnä suuriin huiveihin sekä tennareiden käyttämiseen kesällä. Nyt harkitsen ensimmäistä kertaa

Behind the Scenes | Kuppeja ja kakkuja vaan ei kuppikakkuja

Eilen tempaistiin oikein kunnon kuvaussetti studiovalojen lämmössä. Työn alla oli kaksi erillistä projektia, toiseen katettiin kahvipöytää ja toisessa seikkaili siivousvälineitä. Meno oli aika hurjaa mutta hauskaa oli ja hyvä tuli. Koristeelliset kupit pääsivät oikeuksiinsa lattialle lavastetulla kahvipöydällä ja ripauksen klassista hienostuneisutta tuovat Chipendales-lusikat olivat vuokralla antiikkiliikkeestä. 

Vaahteranlehtiä ja vadelmanpunaista

Ulkona hehkuva väriloisto suorastaan huutaa kuvaamaan ja heittelemään vaahteranlehtiä. En osaa oikein sanoa kumpi meitä kutsui eilen enemmän mutta kävimme O:n kanssa (molemmat omine kameroinemme) fiilistelemässä syksyistä tunnelmaa ja juoksentelemassa pitkin pihoja.

Tylsää töissä?

Minulta kysyttiin hiljattain minkälainen on tylsä työpäiväni. Jäin oikein miettimään tätä asiaa moneksi päiväksi sillä tylsä ei usein (jos koskaan?) tarkoita sellaista päivää etteikö olisi tekemistä. Aina on jotain kesken, isompaa tai pienempää tai vähintään sitten jokin oma henkilökohtainen projekti jos ei muuta.

Iso pieni kolmevuotias

Hiukset ponnarilla se laulaa lauluja, joita on oppinut jossain muualla. Pohtii maailmanmenoa ja pistää hanttiin halutessaan hanakasti. Rakastaa ja raivoaa täysillä, aivan kuten minäkin. Hymyillessään O on ilmetty isänsä, monilta muilta osin minä tuijottelen pieneen peiliin päivittäin.

Home | Pöytäliina arkikäytössä – uhka vai mahdollisuus?

Mustikkaa, omenaa, kanalientä, ketsuppia, pinaattia, margariinia, juustoa, jogurttia, kissankarvaa ja kahvia. Eikä siinä vielä kaikki, se on tiellä kun pöytään istuu ja tiellä kun pöydästä nousee pois. 

Prinsessabongaus

“Äiti, kato tuolla on plinsessa!!!” “Äiti, näitkö sä sen plinsessan?!!??”

Vilkaisin televisiota ja tajusin O:n tarkoittavan Amy Nicolettoa.

Jos et katso LA Inkiä tiedä kenestä puhun, googlen kuvahaku auttaa.

Ootd | Kissoja ja karitsoja

Tänään oli turvavaateolo (lue: jääkaapissa ei ole enää niin paljon kakkua kuin eilen), joten kaivoin pitkästä aikaa kaapista Antti Asplundin Save Rudeboy -lörppätunikan. Se on suuri, outo ja ihana ja sopii tietysti mainiosti kaikkii muuhun harmaaskaalalle sijoittuvaan mitä minulla on normaalisti päällä tai mukana.

Neljäkymmentäseitsemän

Olisin osannut sanoa jo eilen, että sohvalla hyppiminen yöpaidassa (=väsyneenä) on vaarallista. Onneksi ei tullut kuin pieni muksahdus.

Sen sijaan eilen en vielä tiennyt, että O on neljäkymmentäseitsemän legopalikkaa pitkä. Nyt tiedän.

Kolmioita kolmevuotiaalle – Kaleidoskooppikemut kemuttu

Eipä tarvinnut kuulkaa kovin montaa riviä lahjakirjasta eilen sankarille lukea ennenkuin uni voitti. Kolmevuotias halusi (ja sai) nukkua prinsessahame päällä ja balettitossut jalassa, maha täynnä herkkuja.