Sanoista – kun kaikki on toisin

Oikeastaan en puhunut ihan totta sanoista. Eivät ne kadonneet, niitä tuli yhtäkkiä lisää.
Sanoja, jotka maistuvat suussa vierailta. Vainaja. Omainen.

Työpöydällä poliisin numero, eteisessä kitara.
Niin moni asia on peruuttamattomalla tavalla toisin.

Sanat

Ja siihen loppuivat sanat.

Ehkä kokonaan, tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa.

Antakaa minulle aikaa.

Palaan kun minulla on taas sanoja.

Burn baby burn

Sunnuntai-iltana suuntasin hetken mielijohteesta takaisin työhuoneelle, puikkelehdin joogafestivaaleja purkavien ihmisten välistä ja ylhäällä neljännessä kerroksessa avasin pahvilaatikon, joka oli odottanut vuoroaan jo kauan.

Lindex huomenna

Hoitaessani höyrypäänä asioita eilen pitkin kaupunkia juoksennellen, törmäsin yhtäkkiä johonkin, josta oli pakko ottaa lisää selvää heti kun aikataulu antoi myöten. Minulle Lindex on tutuin lastenvaatteistaan ja on muilta osin jäänyt usein aika etäiseksi. Nyt rekeissä roikkui yhtäkkiä vierekkäin monta vaatetta, jotka sopisivat omaan vaatekaappini välittömästi.

Maisema

Ei muuten kuulkaa harmita yhtään kävellä tällaisissa maisemissa kotiin.

Uudet saappaat, mikä ihana tekosyy

Matkalla kotiin löysimme hervottoman lätäkön, joka sai meidät molemmat iloisiksi. Hieman eri syistä tosin. Minut siksi, että hakiessani O:ta päiväkodista on edelleen niin valoisaa, että kannattaa edes kaivaa se kamera laukunpohjalta esiin ja O, noh, kyllä te tiedätte. 

Piikkejä ja paitoja – Materialismionnen alkulähteillä

Vaikka olenkin radikaalisti vähentänyt shoppailua viime aikoina, en voi väittää etteivätkö tämänpäiväiset löydöt olisi tuoneet minulle melkein mittaamatonta materialismionnea.

Hyvää ystävänpäivää

asiattomilta_small

Ootd | Maailmanlopun tunnelmissa

Keskeltä siltaakaan ei vielä näkynyt Kaapelitehdasta vaikka tavallisesti sen lounasravintolan ikkunasta näkyisi koti, jos puut eivät olisi edessä. Sumu oli niin sakeaa, että oli hetken helppo kuvitella tarpovansa hyisessä ydintalvessa maailmanlopun aikoina. Varustuskin oli sellaiseen elokuvaan sopiva. 

Work | Essee

Eilen illalla skoolasin esseemäisyyden hengessä muovimukilla kuohujuomaa pakkasessa keskellä puistoa. Esitys-lehden tämän vuoden ensimmäinen numero saapui painosta ja koska kyseessä oli monellakin tavalla erikoinen numero, juhlistimme sitä paitsi puistossa, myös mielenkiintoisen ohjelmakattauksen siivin Dubrovnikissa.

Elämän levähdyspaikalla

Jokin osa minusta elää hiljaiseloa, kerää voimia tulevaan. Ei siksi, että tulevaisuudessa häämöttäisi jotain raskasta ja vaikeaa vaan siksi, että luovuus on kuin lihas, joka rasituksen jälkeen tarvitsee myös palautumista. Joskus aiemmin säikähdin näitä seesteisiä kausia, pelkäsin, että se draivi ei tule enää takaisin. Sitten opin, että

Kuin kaksi sydäntä

hearts_together