Parasta ja pahinta tässä työssä on sen vaihtelevuus. Koskaan ei tiedä, mitä tulee minäkin päivänä vastaan ja jos ei haastetta riitä tarpeeksi omasta takaa, niin sekaan voi lisätä sopivan määrän esimerkiksi muuttoja, matkoja ja muita mausteita. Miltä ne työpäivät sitten näyttävät ja mitä niihin kuuluu?
"There's no AutoCorrect in life – think before texting the universe."
Kävimme hiljattain etsimässä legendaarisia hylättyjä huviloita Kruunuvuorenrannasta. Loppujen lopuksi löysimme vain yhden niistä ja kameraankin tallentui lähinnä luontoa. Jotain maagisen seesteistä tuossa paikassa kuitenkin oli. Pysähtynyttä. Tai ehkä se oli seesteisyyden harvinaisuus omassa elämässä, joka pysäytti. Pysähdy sinäkin, ota vaikka kuppi kahvia ja istu hetkeksi fiilistelemään tätä pientä kuvapäiväkirjaa.
Menisin kyllä, mutta mitä jos. Mitä jos mokaan, mitä jos kukaan ei kuuntele ja ketään ei kiinnosta.Mitä naapuritkin ajattelee. Mitä jos tästä ei tule mitään, mitä jos näytän tyhmältä, mitä jos joku nauraa, mitä jos eksyn, mitä jos en osaa, mitä jos mitäjosmitäjosmitäjos. Mitä jos et pelkäisi ollenkaan? Mitä tekisit?
"Know your worth,
then add tax."
Olen aina ihmetellyt dramaattista pettymistä siihen, että yrittäjä ei ymmärrä toista yrittäjää. Tai siihen, että nainen ei tue naista. Että kyllähän nyt toisen yrittäjän sentään pitäisi osata suhtautua jollain tietyllä tavalla vaikkapa uuteen yrittäjään, nuoreen yrittäjään, naisyrittäjään ja niin edelleen. Ja naisen tsempata ja tukea naista joka käänteessä.
Kirjoitin viikko sitten itselleni salaa listan siitä, millainen olisi unelmakotini ja sen tärkein kriteeri oli se, että sen pitää olla rakkautta ensisilmäyksellä. Vähänpä tiesin silloin.
Jos minulla olisi teemasana, se olisi ehdottomasti yes. Tai paremminkin YES.
Jos olet lukenut bestseller-klassikon Eat, Pray, Love, tiedät mistä puhun. Jos et, niin kyseessä on siis teoria siitä, että jokaisen ihmisen ja jokaisen kaupungin voi tiivistää yhteen sanaan. Ajatus on kiinnostava,
"What would you do if you weren't afraid?"
Tänään pyysin aamulla miestä lähettämään lapsen kouluun ja jatkoin unia. Ympäripyöreä edellinen viikko vaati veronsa mutta tällä kertaa olin varautunut. En yrittänytkään olla maanantaiaamuna parhaimmillani, vaan annoin itselleni ja ajatuksilleni tilaa toipua.
Tiesitkö, että blogini suosituin hakusanayhdistelmä on edelleen visuaalisesti vaativa kuolema? Ehkä sosiaaliporno kiinnostaa tai ehkä kuolema on kohdannut monia muitakin. Se kiinnostaa mutta siitä harvoin puhutaan. No nyt on kuolemasta vähän lisää juttua.
Muistatko vielä, kun unelmoit niistä asioista, joita sinulla on nyt? Minä meinaan välillä unohtaa.