Seikkailu jatkuu osoitteessa ainoa.fi
"Life is a play, not a battle."
Joskus asiat alkavat tapahtua dominoefektin lailla. Luin eilen illalla kirjaa, jossa puhutaan siitä, että meillä kaikilla on kaksi elämää. Se, jota elämme ja se, joka jää elämättä, koska emme uskalla elää sitä.
Niitä, jotka työntävät lastenvaunuja Prismassa, kierrättävät takuuvuokraa asunnosta toiseen ja niitä, jotka muuttivat ulkomaille ja rakensivat elämän Lontooseen, New Yorkiin tai pienille nummille Skotlantiin.
Käväisin pikatyövisiitillä Riikassa alkuviikosta. Matkan syy jääköön vielä hetkeksi salaisuuden verhoamaksi mutta ai että, miten kaunista siellä oli ja miten hyvää teki vaihtaa maisemaa hetkeksi!
"When in doubt, make a layout."
Tykkään ruoanlaitosta, mutta en ole todellakaan mikään keittiöihme. Siksi yllätyin itsekin niin paljon tästä odottamattomasta käänteestä, jonka seurauksena koko kotimme tuoksui vietnamiselta katukeittiöltä.
Ranchi näytti juuri siltä, miltä ne elokuvissa näyttävät. Sisään mentiin tähdellä varustetusta rautaportista ja hiekkatien päässä odotti matala, iso talo valtavalla eläimen pääkallolla koristettuna. Kuisti, jolla sittemmin nautimme monet kahvit ja aamiaiset, oli kuin tehty heinikkoisille tiluksille katsomiseen.
Lontoon välilaskun jälkeen nousin seuraavaan koneeseen ja kahdeksan tunnin toisen lentomatkan saavuin vihdoin perille alkuiltapäivän helteiseen Austiniin. Pitkän lennon ja aikaeron takia olin melko pihalla niin maahantulotarkastuksessa kuin kentälläkin.
Vuoden loppumiseen liittyy aina tietynlaista uuteen valmistautumista ja menneen reflektointia. Olen yleensä ollut varsin aktiivinen molemmissa mutta juuri nyt en koe tarvetta kumpaankaan. Ainakaan vielä.
Miten oikeastaan päädyin Teksasiin, kuka on James Victore ja mistä koko hommassa oli kyse?
"The ways you learned to survive may not be the ways you want to continue living."