Minulta kysyttiin hiljattain minkälainen on tylsä työpäiväni. Jäin oikein miettimään tätä asiaa moneksi päiväksi sillä tylsä ei usein (jos koskaan?) tarkoita sellaista päivää etteikö olisi tekemistä. Aina on jotain kesken, isompaa tai pienempää tai vähintään sitten jokin oma henkilökohtainen projekti jos ei muuta.

Tylsintä töissä ovat ehkä sellaiset hetket, jolloin täytyy odottaa, että joku pala loksahtaa kohdalleen vaikka olisi hyvä draivi juuri siihen projektiin juuri nyt. On odotettava esimerkiksi asiakkaan hyväksyntää, oikolukua, kielenkääntäjää, painolupaa, tarjousta, kommentteja useilta eri henkilöiltä samaan aikaan tai vaikkapa painovedosta. Odottelu on ainakin tällaiselle kärsimättömälle sähikäiselle se pahin. Aloitat heti aamusta innoissasi jonkun jutun työstämisen ja huomaat kymmenen minuutin kuluttua ettet voi jatkaa ennenkuin asiakas vahvistaa jonkun asian tai saat puuttuvan kuvan tai vaikka ISBN-numeron. Odottelu. Se on se pahin!

Toinen minulle tylsä osa ovat sekalaiset pakolliset paperi- ja yleissiisteyttä ylläpitävät hommat. Tekisin paljon mieluummin sitä ihastuttavaa luovaa työtä kuin täyttelisin kahvikoneen vesikannua päivät pitkät. Sama koskee kuittien järjestämistä, papereiden perkaamista, imurointia ja ihan vain eväidenkin lämmitystä. Palo tekemään itse työtä on niin suuri, että kaikki arjesta muistuttavat roskien viennit ja muut pakolliset kuviot tuntuvat hidasteilta ja aidosti tylsiltä. Ei sillä, tokihan ne(kin) on hoidettava, sitähän se arki yksityisyrittäjänä (myös) on.

Tylsää ei sen sijaan ole tuntikausien pilkunviilaaminen (kirjaimellisesti) tai kymmenien taulukoiden kanssa taistelu. Uskon siihen, että latteimmaltakin kuulostavasta toimeksiannosta on mahdollista ammentaa ja saada sitä visuaalista ongelmanratkaisua parhaimmillaan. Voin nyhertää päivätolkulla jotain otsikkoa kokematta sitä tylsäksi sillä se on juuri sitä mitä haluan tehdä. Toisaalta taas joskus hauskalta kuulostavat jutut ovat minun mielestäni tylsiä, en esimerkiksi kiireisinä viikkoina erityisemmin pidä ulkona syömisestä vaan tuon mieluummin eväät tai elän proteiinipatukoilla. Aika kun on aika kortilla koko ajan niin nälän hoitelu alkaa muistuttaa tunnetilaltaan sitä pakollista roskien vientiä-

Tylsää on joskus myös yksinäisyys. Vaikka tapaan asiakkaita, puhun puhelimessa, käyn palavereissa ja pippaloissa, olen kuitenkin loppujen lopuksi yksin. Jos en fyysisesti niin ainakin vastuussa kaikesta. Nyt kun olen kotonakin aikuisseuramielessä yksin, tuntuu välillä, että olen yksin ihan kokonaan. Se on ainakin näin puheliaana ja ihmisläheisenä persoonana välillä todella tylsää. Onneksi toimistosta on muotoutunut nyt jo myös ystävien kohtaamispaikka ja aika usein joku piipahtaa ihan vain vaikka kahvilla. Silti on päiviä jolloin tuntuu siltä etten ole vaihtanut yhtään järkevää lausetta toisen aikuisen kanssa kasvotusten. Tiettyyn rajaan asti oma tila ja rauha on ihan tarpeellista mutta minulle riittää siitä ilmeisesti aika pieni päiväannostelu.

Tylsää ovat siis monenlaiset asiat ja useimmiten työpäivän tylsyys on aika kontekstisidonnaista. Jos siivous- ja järjestelyinnostus yllättää, saatan huhkia koko päivän toimistoa uuteen uskoon ilman tylsyyden häivääkään mutta toisena päivänä pelkkä pöydän pyyhintä tuntuu aivan turhalta ajan haaskaukselta. Asiakkaan kommentin odottaminen on tärkeää, se itse odotusaika vain saattaa tuntua tylsältä. Kaikin puolin pidän kuitenkin suuresti työstäni eikä niitä tylsiä hetkiä kovin montaa ole. Pelkästään se miten monta projektia on yhtä aikaa menossa, nostaa todennäköisyyttä sille, että jotain jännittävää tapahtuu lähes koko ajan. Ja loppuosan kanssahan kyse on oikeastaan vain siitä miten niihin tylsiin hetkiin asennoituu.

Millainen on sinun tylsä työpäiväsi? Löysitkö yhtymäkohtia tästä eeppisestä ajatusvirrastani?

///

ainoa.fi