Muniinpuhaltelu ei kuulunut tämän vuoden toimenkuvaan eikä niiden maalailu myöskään. Ostin kuitenkin ohikulkumatkalla O:lle puisen koottavan pupun ja rairuohothan meillä ovat jo hetken rehottaneet. Eilen O pyysi myös leikkaamaan paperista muutaman munan väritettäväksi ja minähän tein työtä käskettyä. Pupukin koottiin äsken.

puput

Neljäkymmentäkolme palaa myöhemmin olen ehtinyt vannoa kannustuksesta huolimatta aika monta kertaa, että tällaisia meille ei tule enää ikinä. O:han oli palat ja ohjeet nähtyään sitä mieltä, että ”helppoa kuin nakki!”. Voin kertoa, että siitä olivat kuulkaa helpot ja nakit kaukana siitä hommasta eikä lopullinen pupu pysy edes kasassa vaan pudottelee (toivottavasti edes onnea tuovia) takakäpäliään mihin sattuu.

puput_03

Pupulle kaveriksi heräteostin blogitrendikkään lasikuvun lähikukkakaupan ikkunasta. Sen suupuhalletut korvat saavat kyllä toimia koristeena ympärivuotisesti eivätkä vain näin pääsiäisen korvilla (tai korvina). Puupupu sen sijaan saattaa lähteä käpälämäkeen äkkiäkin ellen taianomaisesti löydä meiltä jotain superliimaa sen surkeaa kiinnitystä paikkaamaan. Ajatushan tässä(kin) tietysti on tärkein. Ja onnellinen O pääsiäispupujensa keskellä.

puput_02

Millaisia pääsiäisvalmisteluja teillä on tehty?