Sinäkin olet varmasti huokaillut ihastuksesta niiden eleettömien Instagram-kuvien kohdalla tai pinnannut niitä huikeita kolmemetrisiä huoneita Pinterest-kansioon. Kokenut salaa kateuden pistoksen kun joku myy omaisuutensa, ottaa yhden repun mukaan ja lähtee valloittamaan maailmaa tai kuvaa itsensä ja lapsensa hervotonta kokovalkeaa taustaa vasten niin, että kuvassa ei näy mitään ylimääräistä lukuunottamatta yhtä näennäisen huolettomasti aseteltua koriste-esinettä tai -kasvia. Sisustuslehdissäkin minimalismi on äärimmilleen riisuttua, tyhjää pintaa ja tilaa jossa huokuu zen.

Kirjoitettuani äskeisen lauseen vilkaisin ympärilleni ja tästä on kuulkaa zenit (ja Pinterestit) kaukana. On vaatteita lattialla, värikyniä ja kissankarvaa pöydällä (aika mystistä muuten kun sinne ei saa mennä), lautasia ja kahvimukeja ympäriinsä, sänky petaamatta ja kaikki muukin vähän missä sattuu. Littlest Pet Shopit sohvapöydällä kävelyllä ja hanskoja, lapasia, pipoja ja myssyjä puoli eteistä pullollaan.

Haave täydellisen järjestetystä, viimeiseen neliösenttiin asti tyhjennetystä minimalismikodista tuntuu suorastaan häijyn utopistiselta. Ja sitä se onkin. Lähiaikoina olen kiinnittänyt paljon huomiota niin haaveilemaani minimalismiin kuin sen toteuttamiseen omassa elämässäni. Tärkeintä mitä olen tässä suossa kahlatessani oppinut on se, että minimalismikin on jokaisella oman näköistä. Ei minun tarvitse muuttaa vuorille Tiibetiin vain kahden kulhon kanssa ollakseni oman elämäni minimalisti. Voin pysyä täällä, karsia tavaramäärästäni ne juuri minulle turhat ja nauttia elämästäni.

Se suurin ratkaistava ongelma onkin siinä mikä on turhaa ja mikä ei. Ja siinä, että myöntää itselleen pyrkivänsä sellaiseen vähän realistisempaan minimalismiin, vähän lisää tilaa kaappeihin, vähän vähemmän turhaa, kivempi koti vaikka ei olisikaan kolmemetrisiä huoneita ja valkoista lattiaa, enemmän rahaa johonkin oikeasti hurmaavaan kuin kolikoita keskinkertaisuuksiin, vähemmän säätämistä aamulla toimivamman vaatevalikoiman kanssa, ei enää kaiken etsimistä kun tavaroilla on paikat ja vähän sitä zen-mielenrauhaa vaikka vuoret eivät nyt Muhammedin luo tässä tapauksessa tulisikaan. Kulhojakin saa olla enemmän kuin kaksi jos niillä on oikeasti käyttöä.

Olen siis realisti, hyvä. Sitten pitäisikin selvittää mitä tämä realisti tarvitsee ja mitä ei. Internet on täynnä vinkkejä tavaramäärän karsimiseen, on 365 tavaraa -haasteita, kirpputoreja laidasta laitaan, minimalismiin keskittyviä blogeja ja antoisia artikkeleita. Osa materiaalista on hyödyllistä mutta osittain huomasin myös pakoilevani sitä varsinaista hommaa eli luopumista lukemalla illasta toiseen sitä ylistäviä tekstejä. Minun ongelmani ei siis ole tiedon saaminen vaan sen siirtäminen käytäntöön. Tiedän kyllä mitä minun pitäisi tehdä mutta keitän mieluummin yhden kahvimukillisen lisää ja luen vielä yhden artikkelin ennen sitä.

Kaapelin kirppiksellä tulleen ähkyn jälkeen kerroinkin ilmoittautuneeni siltä istumalta minimalismia käsittelevälle verkkokurssille, jonka bongasin ihastuttavan Saaran blogista. En oikein tiennyt mitä odottaa mutta päätin, että nyt on käytävä oikeasti toimeen pelkkien puheiden ja silmät loistaen luettujen artikkelien sijaan. Sähköpostikurssin ensimmäinen viesti saapui ja sen loppupuolella oli kolme boldattua kysymystä. Yleensä olisin ajatellut kysymykset nopeasti läpi ja uskotellut itselleni tehneeni sen kunnolla. Tällä kertaa olin sen sijaan päättänyt perkule vieköön vihdoin paneutua tähän, joten otin kynän kauniseen käteen ja kirjoitin vastaukseni ylös kuten sähköpostissa itseasiassa suositeltiinkin tekemään.

Olin puolessa välissä ensimmäistä tehtävää kun olin kirjoittanut ylös 12 muuta ajatusta siitä miten voisin uudelleenjärjestellä elämäni arkisia asioita tai tavaroita toimivammaksi kokonaisuudeksi. Tämä ei siis ollut ensimmäinen kurssin kysymyksistä vaan vasta kun aloin kirjoittaa vastausta siihen, eli keskityin kunnolla, huomasin monia kohennusta kaipaavia kohtia arjessani. Kyse ei ollut edes mistään rakettitieteestä, annapa kun kerron esimerkin.

minimalismi

Mies inhoaa ruokapöytäämme ja on tuonut sen ilmi siitä asti kun muutti tänne. Tai oikeastaan ruokapöytäkeskustelu alkoi jo ennen sitä (siis jos tää ois mun ruokapöytä niin mä kyllä…). Hänen mielestään kaunis valkoinen pyöreä pöytämme on paitsi melko ruma, myös tavattoman kiikkerä. Ensimmäistä en allekirjoita mutta toinen kohdista on ikävä kyllä joiltain osin ihan paikkansapitävä. Pöytäkriisi ei pysy pelkästään kotona sillä töissä minua on Kaapelille muutosta lähtien ärsyttänyt kahden pöytälevyni yhteensopimattomuus. Minulla on siis hiukan suurempi, lapsen isoäidin itselleen alunperin teettämä upea musta lasilevy ja sen parina Ikean aavistuksen pienempi, kukkakuvioin koristeltu levy. Kombo ei ole, kuten voit kuvitella, kovin tasapainoinen.

Ja sitten se yhtäkkiä kirkastui, kesken kiivaimman naputtelun (okei, huijasin, en kirjoittanut vastauksia kynällä vaan koneella, sori) ja minä ratkaisin molemmat pöytäkriisit kertaheitolla. Iso lasipöytä tuodaan kotiin, pyöreä kotona oleva saa lähteä myyntiin ja töihin hommataan jostain (mieluiten käytettynä) kaksi samanlaista pöytälevyä. Joko pari kukkapöydälle tai kaksi vaikkapa maitolasista. Miten yksinkertaista ja nerokasta. Tekisi mieli sanoa, että vähän liiankin yksinkertaista ja aivan samanlaisia olivat ne 11 muutakin ideaa, jotka sain samaan syssyyn. Aivan simppeleitä pieniä oivalluksia, jotka olen missannut, koska minulla on ollut niin kiire lukea netistä minimalismista.

Ja jotta tällä kertaa ei jäätäisi pelkälle puheen tasolle, pöydät vaihdettiin heti seuraavana päivänä päikseen. Valkoinen varastoon odottamaan uutta kotia ja iso musta ruokapöydäksi. Tämän päätöksen vaikutukset näkyivät välittömästi, kaikki meistä alkoivat heti viettää paljon mieluummin aikaa pöydän ääressä kun se on aavistuksen matalampi, siinä on enemmän tilaa ja koska se ei keiku milliäkään. Pöytä ei ole ehkä Pinterestiin kuvaamiseen tarvittavan tyhjä ja kiiltävä mutta se on käytössä ja sehän sen funktio on. Minimalismi ei ole pelkästään vähentämistä, se on myös uudelleenjärjestämistä niin, että elämä on taas joltain osin hieman toimivampi ja vähemmän keikkuva.

Asuuko sinussa pieni minimalisti vai siitä haaveileva hamsteri? Miten olet saanut elämääsi lisää zeniä vai kamppailetko vasta alkumetreillä allekirjoittaneen kanssa?

//