Jossain sanottiin osuvasti, että nykynaiset ovat hurahtaneet sairauteen nimeltä minimalismi. Tunnistan ilmiön itsessänikin ja vaikka kyseessä onkin trendi, on sille myös selkeästi tilausta. Joka puolella tuntuu vallitsevan tavarakaaos, joka näkyy kirpputoriröykkiöinä sekä kirpparipöytien, facebook-kirppisten ja kaikenlaisten kierrätys- sekä järjestelyryhmien räjähtäneenä kasvuna.

siivous

Itse olen edennyt tavaroiden vähentämisessä pääosin juoksusta lainatulla intervallitekniikalla eli tehnyt reippaita rykäisyjä välissä ja sitten taas himmaillut hetkeksi. Vaikutukset alkavat kuitenkin epävakaasta toteutustavasta huolimatta näkyä. Uudessa kodissa oli selkeästi enemmän tilaa kaapeissa tavaramäärän ollessa aavistuksen kohtuullisempi ja kellarikomeronkin me saimme vasta viime viikolla. Se on edelleen yhtä ovea lukuunottamatta tyhjillään.

siivous_06

Koen tavaroiden vähentämisen selkeästi vapauttavaksi ja siksi sitä tulee jatkettua. Välillä en jaksa, annan ajelehtia ja ajattelen, että kyllä se raivaussinspiraatio sieltä taas tulee kun saa ensin nämä tarvehierarkian muut portaat (kuten riittävän unen ja kunnollisen ruoan) kuntoon. Ja niin se aina tuleekin. Nyt, urakan ollessa vähän pidemmällä, tuntuu homma enemmän hienosäädöltä ja viehättää minua oikeastaan vähän vähemmän. Jotenkin se raju yhtäkkinen raivaus tuntuu tekevän suuremman vaikutuksen vaikka tottakai pienistäkin puroista kasvaa iso virta tai puolityhjä kaappi pikkuhiljaa.

siivous_05

Yksi suurimmista ongelmista, johon kohuttu Konmarikaan ei ilmeisesti puutu, on lapsi. Lastenvaatteita, leluja ja ihmeellisiä pieniä (vaaleanpunaisia) muovinpalasia on koko talo täynnä ja sitä mukaa kun niistä saa vähennettyä osan, tulee niistä ovista ja ikkunoista kolminkertainen määrä lisää. Lapsen kanssa tavaramäärää lisäävät myös mm. isovanhemmat, jotka tietysti mielellään ostavat sen kolmannenkin petsin, ponin tai samanlaisen askarteluvihkon. Ja jos lapselta kysytään niin mistään ei tietysti saa luopua, koska kaikki ovat superrakkaita. Ainakin sillä sekunnilla kun asiaa tiedustellaan.

konmari

Konmarilla on kuitenkin hetkensä ja se onkin tämän hetken kuumin puheenaihe jokaisessa vähänkin järjestelyyn ja kodin raivaukseen paneutuneessa ryhmässä ja keskusteluketjussa. Tiivistetyimmillään Marie Kondon kirjan ideana on laittaa pois kaikki se mikä ei sykähdytä ja säästää vain se, mikä tuottaa iloa. Kaupan päälle tulee aimo kasa taittelu- ja rullausvinkkejä ja japanilaishenkistä filosofiaa mm. siitä, että vaatteet voivat päällekäin pinottuna huonosti.

siivousurakka_05

Päätin kokeilla ja kippasin ohjeiden mukaan kaikki omistamani vaatekappaleet makuuhuoneen lattialle, jotta voin käydä ne läpi. Noudatin sykähdyttää, ei sykähdytä -periaatetta ja laitoin kaikki epävarmat (no onhan tää tavallaan ihan kaunis mutta vähän ehkä, toisaalta kuitenkin, olis ihana mutta..) myös surutta sinne kirppiskasaan. Lopputulos on ällistyttävä. Luulin tehneeni tiukkaakin raakkausta aiemmin mutta yhtäkkiä sain silti karsittua vaatekaapistani valehtelematta yli puolet pois. Siis ihan järjettömän määrän vaatteita, joita olen jostain käsittämättömästä syystä säästänyt mutta joita en käytä.

siivousurakka_06

Mutta mitä jos jälkeenpäin kaduttaa? Minä kärräsin samaiset säkit samantien toimistolle kirppikselle vientiä/naputtelua odottamaan ja voin rehellisesti sanoa etten ole kaivannut sieltä yhtäkään vaatetta vielä. En suoraan sanoen edes muista mitä siellä on mutta nykyisestä vaatekaapista sen sijaan löydän joka päivä helposti päällepantavaa. Raivattuun kaappiin ei myöskään tee mieli ostaa lisää täytettä samaan tahtiin, mikä lienee se tärkein osa tätä koko minimalismin toteutumista.

siivousurakka

Koska sykähdyttävyysaspekti oli niin toimiva, päätin kokeilla tekniikkaa myös O:hon. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että O ei löydä itsekään mitään huoneestaan, joka on täynnä säkkejä, pussukoita ja pieniä säilytyslaatikoita, joista jokainen kätkee sisäänsä käsittämättömän määrän leluja ja epämääräistä sälää. Ongelmana huoneen siivoamisessa O:n silmän välttäessä on se, että tarkoitus ei ole kuitenkaan hävittää mitään oikeasti tärkeää. Vaan miten erotella ne tärkeät ja

tärkeät-juuri-nyt-kun-löysit-sen-näin-sen-ja-satuit-kysymään.

siivousurakka_03

No minä menin siitä mistä aita on matalin ja kysyin asiaa O:lta itseltään. Ensin kippasimme koko leluvuoren keittiöön ja lajittelimme lelut kategorioittain. Pehmolelut yhteen, petsit toiseen, leikkiruoat kolmanteen säkkiin ja niin edelleen. Sitten kävin O:n kanssa yhdessä kategorian kerrallaan läpi ja pyysin sen kokonaismäärästä riippuen O:ta valitsemaan kolmesta kymmeneen suosikkiaan. Alku vaati vähän nurinaa mutta sovimme, että pois laitettavat eivät mene vielä roskiin eivätkä myyntiin vaan kellariin odottamaan, että kaivataanko niitä. (Saatan tehdä niille kyllä pienen salatsekkauksen tässä välillä mutta pääpiirteissään osa niistä voidaan oikeastikin jättää kyllä odottamaan mahdollista ikävää, jota en kyllä usko koskaan tulevan.)

siivous_04

Kun pääsimme vauhtiin, homma sujui lopulta yllättävän hyvin. Joissain kategorioissa päätös oli salamannopea, toisissa emmittiin pidempään. Keskustelimme myös siitä kuinka monta samanlaista kutakin edes tarvitaan ja siitä miten paljon helpommin kaikki löytyy kun leluista on huoneessa vain ne rakkaimmat, joilla oikeasti leikitään. Minut yllätti myös silkan roskiskaman vähyys. Ilmeisesti tässäkin ne (salaa O:lta tehdyt) aiemmat kierrokset alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta sillä edellisillä kerroilla sitä on ollut huomattavasti enemmän.

siivousurakka_02

Seuraavana aamuna O halusi välttämättä omatoimisesti siivota vielä erikseen ison muovilootan, jonne oli säilötty kaikki ne petsit ja pienet (vaaleanpunaiset) muoviasiat. Ilmeisesti jotain meni aivopesusta perillekin, sillä lopputuloksena O mietti ääneen jokaisen kohdalla leikkiikö hän sillä vai ei. Osalle oli tietysti melkoisia perusteluja ja selityksiä mutta kyllä sieltä lähti ihan O:n omasta aloitteesta kiertoon vaikka mitä, suorastaan hämmästyttävä määrä. Hyvä O!

siivous_08

Homma on siis lähtenyt käyntiin varsin hyvin, haastavintahan on oikeastaan saada meillä tarpeeton tavara kiertoon. Kirpparointi on tuskastuttavan hidasta, roskikseen en halua käyttökelpoista tavaraa antaa. Lahjoituskohteitakin mietin, etsin lähintä UFFin laatikkoa ja mietin, että mikä instanssi noutaisi kotoa ne turhat. Turhan tavaran vähentämisen vaikutukset näkyvät kuitenkin nyt jo. Kotona on helpompi hengittää, olo on seesteisempi kun tavaroita siivotessa tulee siivottua ne mielen sopukatkin ja rahaakin kuluu vähemmän kun ostopäätöksistä tulee tavaravuori takaraivossa tykyttäen kriittisempi.

siivous_02

Oikeastaan tuntuu, että aikaakin on jotenkin enemmän kun illat eivät kulu epämääräisen romun siirtelyyn paikasta toiseen ja siivoaminenkin on kätevämpää näin. Nyt ehdin ehkä vihdoin lueakin tuon Konmarin kunnolla, tähän mennessä ei ole ollut aikaa sillä kaikki ylimääräinen on kulunut tähän tavaran vähentämiseen.

Minimalisoidaanko teillä? Koukuttiko Konmari vai etkö ole vielä kuullutkaan siitä? Parhaat vinkkisi turhan tavaran poistamiseen?