Kaoottisesta keväästä johtuen kotona on edelleen kaikki vähän kesken ja rempallaan enkä ole täällä blogin puolellakaan ehtinyt asiaan kovinkaan paljon kajota. Koti itsessään on ihana mutta ilmoituksensa mukaisesti persoonallisena vaati(i) myös hieman totuttelua ja tuunaamista. Moni asia on vähän oudossa paikassa tai muuten vaan, noh, persoonallista.

Kellari on kauhuelokuvahenkinen sokkelo, joka ulottuu varmaan Ivaloon asti ja koko asunnossa ei ole yhtään suoraa kulmaa. Edes siellä missä sellaisen kaiken järjen mukaan pitäisi poikkeuksellisesti olla. Isännöitsijää ei ole ollut vain vaikea saada kiinni vaan täysin mahdoton tavoittaa millään viestintävälineellä. No okei, savumerkkejä emme ole vielä kokeilleet. Yhteen soittopyyntöön hän sentään vastasi, kaksi kuukautta myöhemmin.

uusikoti_08

Sieluni lepää kyllä joka kerta kun katson korkeita ikkunoita ja keittiön shakkiruutulattiaa mutta yli kuukausi hellatta ja kolmas pesukoneetta alkaa vaivihkaa kiristää kyllä joustavintakin justiinaa. Sisustaminenkin on aivan puolitiessä, tavarat vaeltavat päämäärättä huoneesta toiseen eikä millään ole vielä oikein omaa paikkaa. Hyllyjä ja etenkin vaatteita on kiikutettu nurkasta toiseen minkään vielä asettumatta kunnolla aloilleen. Kaikki muukin on vasta suunnitteluasteella.

uusikoti_03

Mistä pirusta saa verhotankoja ja kuka ne verhot ompelee kun huonekorkeutta on keskikokoisen mammutin verran. Mihin minä tungen kaiken tämän kosmetiikan ja voikohan muovimattoa ostaa metritavarana peittämään maailman rumimman (ja kirkkaasti myös pienimmän) vessan lattiaa. Onpa kiva, että tarjoiluastioillamme on komerossaan ikkuna, mistä katsella maisemia mutta mihin laitetaan kissanhiekkalaatikko kun kylpyhuoneeseen ei kertakaikkiaan mahdu. Kylläpä tämä päivän asun tsekkaaminen peilistä on näppärää tästä suihkuseinän heijastuksesta ja niin edelleen.

uusikoti_04

Koti on tietyllä, hieman absurdilla tavalla todellakin varsinainen persoona kaikkine kommervenkkeineen. Nettipiuhat olivat asentajan tullessa poikki. Molemmat kaksi siis (miksi niitä edes on kaksi, kysyn vaan?). Hella oli tosiaan asennettu väärin ja sieltä kauhuelokuvakellarista on täysin mahdoton löytää meidän komeroamme kaikkien niiden uudelleen ja uudelleen numeroitujen ja ties millä nidotuilla käyntikorteilla merkittyjen joukosta. Portin ovikoodit, joita muuten huoltoyhtiökään ei tiennyt (!) lakkaavat toimimasta satunnaisesti sään tai kuunkierron mukaan ja keittiön lattiasta puuttuu yksi kulma. Liekö tullut remonttimiehille kiire kahville.

uusikoti_13

Hulluinta tässä koko hommassa on se, että kaikesta huolimatta tämä tuntuu kodilta. Tänne tekee mieli rakentaa elämä. Hiippailla yöllä keittiöön narisevia puuportaita pitkin, juoda aamukahvia kivisellä ikkunalaudalla ja paneutua kaikkiin niihin yksityiskohtiin, jotka tekevät tästä kodin. Tai oikeastaan jos ihan tarkkoja ollaan niin kaikkiin yksityiskohtiin ei ole ollut edes kiire tutustua. Täällä on edelleen nurkkia ja katonrajaan sijoitettuja (wtf?) koirankopin kokoisia komeroita, joihin en ole edes kurkistanut vielä (koska Hevisetäkin tarvitsee siihen hommaan tikkaat, minusta puhumattakaan). Epäilen, että kotimme leikkii kuumista tunteistamme huolimatta hieman vaikeasti tavoiteltavaa. Uskon kuitenkin, että lopputulos on kaiken sen vaivan arvoinen ja tämän persoonan kanssa meillä on edessä vielä pitkä ja lämminhenkinen suhde.

uusikoti_16

Postauksen kuvat O:n ensivisiitiltä tänne, kalustettuja kuvia saatte hetken kyllä odotella vielä. Postauksessa mainituista syistä.

Millaisessa kodissa sinä asut? Onko sillä persoona?