Kahvikuppeja, bussiin juoksemista, kirjastoja, keskusteluja viisivuotiaan kanssa sukupuutosta ja kapellimestarin tahtipuikoista. Pyykkiä, lakritsintuoksuista pesuainetta, aamupiirejä ja päivityksiä. Loputtomasti päivityksiä. Olen vähentänyt yötöitä mutta hetket täyttyvät silti valonnopeudella. Palavereilla ja sämpylöiden leipomisella. 

fragments_03

fragments_05

Joku kutsuisi näitä varmasti ruuhkavuosiksi, nostaisi esiin laajoja ihmiselon suuntaviivoja ja toisiaan seuraavia kehitystehtäviä. Kuivattuja karpaloita, maitoa, juustoa, pinaattilettuja, pumpulipuikkoja ja pyykinpesuainetta. Minä yritän opetella keskittymään tähän hetkeen ainaisen laajemman kontekstin sijaan. Nauttimaan yhdessä syödystä aamiaisesta, jonkun toisen keittämän kahvin tuoksusta, siitä miltä iho tuntuu sormenpäissä öisin.

fragments_06

Maksa vuokra, pese lakanat, osta, myy, vie, tuo, muista ja jaksa. Kissanhiekat, jumppavaatteet, tiskiharja, tärkeä päivitys, johto, piuha, laturi. Tavoitteet, urakehitys, minäkehitys, ikääntyvät vanhemmat, vanhemmuus, äitiys, parisuhde. Moraali, omatunto.

fragments_07

fragments_04

Kun suuret linjat painavat selkää, on vaikea huomata niitä tärkeimpiä asioita aivan nenän edessä. Päikseen vaihdettuja värityskirjoja, pieniä sormia omieni lomassa, korvaan kuiskattuja salaisuuksia. Ja niitä tiskejä, pyykkejä, vastaamattomia sähköposteja, päivityksiä, päivityksiä, bluetooth-yhteyksiä, muita yhteyksiä, hauskoja kahvimukeja, hienoja kirjoja, rakkaudella tehtyjä käytännön piloja, loppuneita biopusseja.

fragments_08

Sitä sanotaan, että minun arkeni on lapseni lapsuus ja niinhän se on. Vielä tärkeämpää on huomata, että minun arkeni on minun elämäni. Se mitä tapahtuu juuri nyt ja se, josta tässä kaikessa on kyse. Arki ei ole mikään tieltä raivattava välttämätön paha, jonka jälkeen tapahtuisivat kaikki ne mystiset hienot asiat. Me arjessakahlaajat välillä unohdamme sen.

fragments