Inspiraatio on ollut vähän hukassa viime aikoina. Töihin meno on tuntunut tahmealta ja ajatukset ovat sirpaloituneet niin ettei sieltä löydy enää yhtään ehjää kappaletta. Uusista ideoista nyt puhumattakaan. Omatkin projektit tuntuvat nihkeiltä, ne eivät oikein etene, innosta tai puhuttele.

Olen käyttänyt aikaani lähinnä lukemiseen ja luettuani Elizabeth Gilbertin Big Magic – Uskalla elää luovasti** -kirjasta luovuuden uudelleen löytämisestä treffailun avulla, päätin kokeilla. Ideana on lakata suhtautumasta luovuuteen kuin tekemättömään kotityöhön ja ajatella sitä sen sijaan salarakkaana, jonka haluaa kiihkeästi tavata. Äärimmilleen sitä varten pukeudutaankin parhaimpiinsa huulipunaa myöten, jotta luovuus todella haluaisi tavata juuri sinut eikä tekisi ohareita. 

Ajatus tälläytymisestä luovuutta varten tuntui älyttömältä mutta päätin kokeilla tätä teoriaa muuten. Mietin jo perjantaiaamuna, että jes miten mahtavaa, että päästään tänään sniikkaamaan ihan keskenämme toimistolle, kun siellä ei ole ketään muita. Että voidaan olla sitten ihan rauhassa. Ideana on olla riittävän kiinnostava ja haluttava, jotta luovuus innostuu ja tulee paikalle. Vinkkailin henkisesti silmää inspiraatiolleni ja kerroin vihjailevan sävyyn, että mulla on kuule vaikka mitä ideoita meidän varalle

Olin tyytyväinen, että pääsen vihdoin edistämään Surunaamaa ja mitä enemmän nostatin odotusta, sitä enemmän aloin itsekin innostua. Toimistolle päästyäni annoin ajatusten pulputa omaan tahtiinsa ja tartuin aina siihen, joka tuntui hyvältä. Otin pari kuvaa, tein muistiinpanoja, selasin Pinterestiä, leikkasin lehtileikkeitä talteen, luin satunnaisen artikkelin, instagrammailin, piirsin ja niin edelleen. Tämä on omalla kohdallani hyvin toimiva metodi. Testaan siis kevyesti eri juttuja joka suunnassa ja kun se oikea juttu on siinä, sen tunnistaa kyllä. Se hetki on hyvin selkeä, voin melkein kuulla sen loksahduksen tai naksahduksen, kun ne asiat asettuvat oikealle paikalleen maailmankaikkeudessa. Sen jälkeen annan sen vain viedä. 

Ja voi luoja, että se muuten veikin. Havahduin joskus iltayhdeksän jälkeen, että Surunaamasta ei ollut tietoakaan mutta jotain muuta oli syntynyt. Eräs jo aikaa sitten hylkäämäni projekti nousi uudelleen pintaan. Tuli vastaan tietokoneen kansiorakenteen syövereissä, vinkkaili silmää ja alkoi heti flirttailla. Sellainen, josta ajattelin aiemmin, että antaa olla, ei tästä tule mitään. Vähän niin kuin jotkut eksät. Kiva, joo, hyvää kuuluu, nähdään. 

Vaan tämä entinen projektipa vietteli minut uudestaan. Sytytteli imaginääriset kynttilät ja kattoi pöydän koreaksi, nosti ihon kananlihalle ja meni ihon alle, sai sydämen lyömään nopeammin. Luovaa flow-tilaa on todella vaikea kuvailla mutta tämä rakastajateoria on aika lähellä. Se tuntuu nimittäin ihan samalta kuin vastarakastuneena. Mikään este maailmassa ei voi tulla tapaamisenne väliin ja kun olette erossa, et ajattele mitään muuta. Hymyilet typerästi koko ajan ja kaikki se sähköisyys on suorastaan käsin kosketeltavissa. Luovuus tuntuu parhaimmillaan kutakuinkin samalta. 

Ja siltä minusta tuntui eilen kymmenen tuntia myöhemmin, kun katselin tietokoneeni ruutua pimeässä toimistossa (en ollut sytyttänyt valoja, koska kuvasin aiemmin ja luonnonvalo nyt vaan on niin hieno mutta unohdin siinä huumassa laittaa ne takaisin). Siinä se oli. Olisin voinut vain tuijotella sitä tuntikausia (kuten olin tietysti tavallaan tehnytkin). Se oli täydellinen ja kaunis ja sillä oli myös nimi. Nimet ovat tärkeitä. Luin juuri hiljattain yhden keskustelun, jossa todettiin, että kauniille design-esineelle ei tarvita nimeä. Että Design by sejase on ihan hyvä, ei se muuta tarvii. Olen aivan eri mieltä tästä. 

Nimi antaa tuotteelle sielun ja olemuksen. Nimi personoi sen, antaa mahdollisuuden puhua siitä nimellä. Mieti nyt vaikka valaisimia. On ihan eri asia sanoa, että se on se valkoinen lasinen, kuin että niillä on se Lokki. Itse mietin aina nimivaiheessa erityisesti puhumista, ehkä siksi, että puhun itse paljon. Nimen pitää sopia suuhun, olla helppo lausua ja nykymaailmassa tietysti mielellään toimia myös englanniksi. Minulle nimillä on aina myös tarkoitus, niiden täytyy tarkoittaa jotain. Tuotteiden ja firmojen nimeäminen on yllättävän vaikeaa mutta niihin pätee sama juttu kuin siihen luovuuden kalasteluun. Kun se oikea osuu kohdalle, sen vaan tietää. (Voin paljastaa tässä samalla, että olen kompastunut myös omaan näppäryyteeni ja takeltelen jatkuvasti Last Tuesdayn lausumisen kanssa suomalaisessa keskustelussa. Etenkin puhelimitse.)

Yhtä kaikki, nimi on oltava ja se sillä oli. Vieläpä aivan täydellinen sellainen. Kaikki muukin oli kohdallaan. Aivan kuin olisi mennyt sokkotreffeille, joilta ei odota mitään ja löytänyt elämänsä miehen. (Olen muuten joskus tehnyt myös niin enkä silloinkaan tälläytynyt, päinvastoin, näytin ihan hirveältä. Hänestä tuli sittemmin lapseni isä.) Katselin pimenevässä toimistossa tuota pientä kuvaa ruudulla ja tunsin sormissani jo ne materiaalit, joista se tehdään, näin ne markkinointiviestit, tuotekuvat, nettisivut, kaiken! Vaikkei minulla ole edes valmistajaa (eikä sitä huulipunaa).

Ja aivan kuin sokkotreffien jälkeen, paloin halusta kertoa jollekulle tästä upeasta kohtaamisesta. Koska koko tuotantoprosessi ja pari pientä käytännön yksityiskohtaa puuttuu vielä, en voi ihan täysin rinnoin hehkuttaa somea täyteen. (Vähän sama kun salarakkaiden kanssa vaikka niitä olenkin harrastanut vähemmän kuin elämäni miehiä.) Niinpä supatin messengerissä parille ystävälle salaa. Sellaisille, joiden tiedän ymmärtävän. 

Nyt leijun siellä typerästi hymyilevien tasolla ja mietin, että mitä kaikkea voisin jättää tänään tekemättä, jotta voisin tavata tämän ihanuuden uudelleen. Yöksi se ei nimittäin (vielä) tullut vaan erosimme diskreetisti Kaapelitehtaan sisäpihalla. Mietin myös, että mitä ihmettä mä laitan päälle??!

//

Jos haluat kuulla ensimmäisten joukossa tästä hurmaavasta treffikumppanistani, kun hän on valmis tulemaan julkisuuteen, pistä seurantaan tämä instatili.

** Tämä on affilinkki, jos innostut ja ostat kirjan tämän kautta, saan pari senttiä rahoja, jotka käytetään lyhentämättöminä kirjaston myöhästymismaksujen kattamiseen