Just nyt mietin asioita, jotka riippuvat toisistaan. Niitä, joiden tekemisen aloittaa innoissaan ja sitten se tyssää siihen, että joku toinen asia on hoitamatta. Pahinta on se, jos sitä hoitamatonta ei voi hoitaa itse vaan sen on riippuvainen jostain muusta. Kuten siitä, että joku vastaa tai siitä, että tekniikka prakaa just silloin.

Olen tällä viikolla koittanut kuroa kiinni sellaista yleistä rästilistaa. On vaikka kuinka monta pientä asiaa, jotka pitää hoitaa ja niiden hoitaminen siirtyy joka kerta, kun tulee vastaan joku toinen sillä listalla oleva asia, joka pitää myös hoitaa ensin.

Niin kun vaikka se, että meillä on kuusi brändilähettilästä Oot niin ihanassa tänä vuonna (he kantavat nimeä #ihanatyyppi). Olin just kirjoittamassa heille kirjettä, jotta saadaan lähetettyä heille elokuun kirje, kun tulostin hajosi. Eipä sitten lähetetä ennen kuin on ajettu ostamaan uusi, ostettu myös musteita ja asennettu se koko masiina toimintavalmiuteen. Onneksi on mies, auto ja Verkkokauppa.

Tai se, kun kirjoitin jälleenmyyjille uutiskirjettä ja tajusin puolivälissä, että meidän jälleenmyyjäkatalogi ei ole ajan tasalla vaan tarra-arkit puuttuvat sieltä. Eli ensin pitäisi päivittää se katalogi, jotta voi lähettää uutiskirjeen, johon linkkaa sen katalogin. Ja jotta voi päivittää katalogin, pitää kirjoittaa sinne tekstit, etsiä ja asetella kuvat ja niin edelleen.

Puhumattakaan siitä, kun naivisti ajattelin, että otan perjantaina aamukahvin kanssa haltuun instagram-kaupat, Facebook-pikselit, Business Managerin ja Facebook-kaupat Ainoalle ja Oot niin ihanalle. Se se vasta jumalauta yksi riippuvuuksien suo olikin! Viisi tuntia myöhemmin minulla oli nämä kaikki hallussa mutta jos siinä kolmen tunnin kohdalla eteen olisi tullut optimoitu nappula, josta painamalla olisin voinut ostaa kaiken sen säätämisen joltain ulkopuoliselta, olisin aivan varmasti painanut sitä. Piti nimittäin tehdä aika monta toisistaan riippuvaista asiaa juuri oikeassa järjestyksessä, että pikselit, luettelot, kaupat, sivut, firmat ja instatilit asettuivat synkroniin.

Kirjoittelin myös tänään äsken aamusivujen jälkeen lisää niitä uutiskirjeitä ja totesin, että kuvamateriaali kaipaisi päivittämistä. Eli ne kirjeet jäivät nyt odottamaan, että saan tehtyä uusia kuvia. Joita varten pitää taas olla x määrää muita asioita tehtynä, että niitä voi ottaa. Huokaus.

Ärsyttävintä tällä hetkellä on kuitenkin Postin toiminta. Meidän toimistomme muutti Vallilaan ja meillä on siellä tietysti myös postilaatikko, jonka saaminen ei sekään ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä pahimpaan loma-aikaan. Osoitteenmuutokset kaikille kolmelle saman katon alla majaileville firmoille on tehty mutta kiireisiä, Auraan liittyviä paperinäytteitä ei vain alkanut kuulua. Kävi ilmi, että osoitteenmuutoksista vain osa oli mennyt läpi ja meidän postit, mukaanlukien ne paperinäytteet, ovat holdissa jossain postissa siihen asti, kunnes ne muutokset ovat kunnossa. Ne samat osoitteenmuutokset on nyt tehty neljä kertaa, kahdesta on saatu vahvistusviesti ja postin asiakaspalvelun kanta on, että ne saattaa mennä läpi tai sitten ei.

Aura piti lanseerata virallisesti Design Marketilla, mutta nyt näyttää siltä, etteivät ne paperit ehdi tänne ajoissa. Ilman fyysisiä paperinäytteitä en voi testata materiaalia ja päättää sisäsivujen materiaalia sekä paksuutta. En voi myöskään avata odotettua ennakkotilausta tai ottaa vastaan jälleenmyyjätilauksia, kun tiedot tuotteesta ovat puutteelliset. Monia asioita voi päättää lennosta mutta paperin (tai muun fyysisen materiaalin) valinta ei kuulu niihin. Paperin valinta sokkona on vähän sama kuin yrittäisi koeajaa autoa sähköpostitse. Ei onnistu.

Monissa muissakin asioissa sitä on riippuvainen jostain. Ehtiikö tilaus tulla ennen kuin sen päivän tilaukset viedään postiin, vastaako asiakas sähköpostiin sellaisessa ajassa, että ehdin vielä tämän työpäivän aikana tehdä tarvittavat muutokset, saadaanko välittäjänvaihtoavaimet edelliseltä verkkosivujen tekijältä, jotta meidän IT-osasto voi valmistella siirtoa, joka on tietysti riippuvainen siitä ehtikö se asiakas vastata niihin viime hetken kysymyksiin.

Itse usein turhaudun tässä syy- ja seuraussuhteiden suossa ja kun niitä kasautuu riittävän monta samaan nippuun, tekisi mieli laittaa hanskat naulaan ja lähteä vaikka kalj.. kahville. Olen nyt tässä viime aikoina todennut, että ainoa tapa edetä on hoitaa asiat sitä mukaa, kun ne tulevat eteen ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Jos jälleenmyyjien uutiskirjettä varten tarvitaan katalogin päivitys, niin sitten päivitetään katalogi. Jos Auraan tarvitaan paperinäytteet, niin sitten odotetaan paperinäytteet. Joskus se tarkoittaa sitä, että alkuperäinen, korttitaloa muistuttava suunnitelma kaatuu, mutta sitten se kaatuu. Omalla tontilla voi toki varmistaa, että kaikki on tehty ajallaan (ja oikein) mutta sitten kun heittäydytään tuntemattomalle maaperälle, on vain edettävä sen hetkisen tilanteen mukaan. Stressaaminen ei auta.

Ajattelin noudattaa tätä strategiaa ja lähteä seuraavaksi sinne kahville. Sillä joskus kaikkein eniten vallitsevaan tilanteeseen auttaa se, että pitää pienen tauon ja antaa hengityksen ja asioiden tasaantua.

***

Seuraatko muuten mua jo instassa?
Jos et, niin kipaisepa tänne: