Olen aina ihmetellyt dramaattista pettymistä siihen, että yrittäjä ei ymmärrä toista yrittäjää. Tai siihen, että nainen ei tue naista. Että kyllähän nyt toisen yrittäjän sentään pitäisi osata suhtautua jollain tietyllä tavalla vaikkapa uuteen yrittäjään, nuoreen yrittäjään, naisyrittäjään ja niin edelleen. Ja naisen tsempata ja tukea naista joka käänteessä.

Yrittäjiä (naisista nyt puhumattakaan) on jo Suomenkin mittakaavassa aivan tajuton määrä ja sinne mahtuu sekaan kyllä niitä lyttääjiä, sovinisteja, vähättelijöitä, valehtelijoita ja muita idiootteja ihan samoin kuin isoon ihmisjoukkoon muutenkin. Aina on niitä jotka kadehtivat, jättävät laskunsa maksamatta, huijaavat, vetävät välistä, valehtelevat ja puukottavat selkään. Yrittäjissä, naisissa ja ihmisissä ylipäätään. Valitettavasti.

Ei yrittäjyys tai sukupuoli tee ihmisestä empaattista, innostavaa, ihanaa, tsemppaavaa, kannustavaa ja mahtavaa tyyppiä. Ne ominaisuudet ihmisessä joko on tai ei ole, oli hän (nais)yrittäjä tai ei. 

Kaikkein helpoimmalla loppujen lopuksi pääsee, kun uskoo siihen omaan juttuun, tekee sitä täysillä, varmistaa, että lähipiirissä on niitä kannustavia ja tsemppaavia ihmisiä jalkovälistä ja toimenkuvasta riippumatta ja jättää pölvästit ihan kylmästi omaan arvoonsa. Niin yrittäjä- ja naispölvästit kuin muutkin pölvästit.