Menisin kyllä, mutta mitä jos. Mitä jos mokaan, mitä jos kukaan ei kuuntele ja ketään ei kiinnosta.Mitä naapuritkin ajattelee. Mitä jos tästä ei tule mitään, mitä jos näytän tyhmältä, mitä jos joku nauraa, mitä jos eksyn, mitä jos en osaa, mitä jos mitäjosmitäjosmitäjos. Mitä jos et pelkäisi ollenkaan? Mitä tekisit?

Pelko ohjaa yllättävän monia valintojamme. Pelko muiden mielipiteestä, omasta riittämättömyydestä, noloudesta, mokista, naurunalaiseksi joutumisesta. Häpeän ja virheiden välttely, epämukavuusalueen kiertely ja oman selustan turvaaminen ovat kaikki inhimillisiä ominaisuuksia, mutta ne myös usein estävät meitä antamasta parastamme. Jumittavat meitä.

Itse menen ihan lukkoon uusissa paikoissa, joissa en osaa liikkua ja jännitän uusien ihmisten tapaamista niin, että kädet tärisevät. Pelkään usein eksyväni, näyttäväni tyhmältä tai tekeväni jotain sellaista, jonka takia minusta ei pidetä. Erityisesti viimeksi mainitun takia minun on ollut todella vaikea opetella sanomaan ei ja pitämään puoleni. Ei kukaan kynnysmaton kanssa tappele mutta eipä sitä kukaan kyllä huomaakaan.

Usein pelko on vain siellä omassa päässä. Jos laittaisin tänään sitä (jo vuodesta 2014!) pelkäämääni oudon väristä huulipunaa  ja lähtisin asioille, eihän kukaan edes tietäisi, etten näytä siltä normaalisti. Suurimmalla osalla meistä on niin kiire pohtia niitä omia pelkojamme ja muiden mielipiteitä, ettemme huomaa mitä ne muut tekevät saati miltä he näyttävät. Jos arkailet esimerkiksi sitä tyhmältä näyttämistä uudessa paidassa, mietipä hetki kuinka monta tyhmän näköistä paitaa (tai ihmistä) olet viime päivinä erikseen katukuvasta bongannut. Niinpä. Todennäköisesti et yhtään, koska sinulla oli liian kiire ajatella, mitä muut ajattelevat sinusta.

Pelon voittaminen ja riskien ottaminen sen sijaan näkyy kyllä ja maksaa useimmiten itsensä takaisin lähes saman tien. En ole koskaan saanut niin paljon kehuja, kuin sen yhden illan aikana, kun tälläydyin nahasta ja kierrätetystä farkusta tehtyyn mekkoon, joka kotona peilin edessä tuntui olevan todellakin too much. Ja suurimmat kiitokset töissäkin ovat tulleet niistä hankkeista, joissa asiakas on ensin ollut aivan kauhuissaan ja minä myös. Joka kerta, kun olen värjännyt hiukseni vaikka vaaleanpunaiseksi tai ottanut riskin ja tehnyt uuden tuotteen, jollaista ei vielä ole, on palaute ollut positiivista.

Käytän pelkojen voittamiseen usein ajatusleikkiä nimeltä, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua. Sen avulla asiat asettuvat perspektiiviin ja pelkokin usein, jos ei nyt katoa, niin ainakin hälvenee riittävästi, jotta voin siitä huolimatta toimia. Joku ehkä ajattelee, että onpa kummallista huulipunaa, mitä sitten. Potentiaalinen asiakas ei ehkä tilaa, jos hinta on liian kova, mutta onko hän sitten meidän asiakkaamme ollenkaan. Tämä on yllättävän toimiva metodi.

Mietin jälleen muutama viikko sitten, että mitä tekisin juuri nyt, jos en pelkäisi mitään. Tiesin vastauksen heti. Matkustaisin Texasiin luovaan, superkiinnostavaan workshopiin, jonka kohdalla pelko voitti viime vuonna.

Ilmeisesti maailmankaikkeus oli samaa mieltä revanssista, sillä sain matkaa varten pienen apurahan, yhden workshopin rajatuista paikoista ja lennot ja hotellikin järjestyivät näppärästi. Nyt on jäljellä enää se pelottavin osuus eli itse action, sillä lentäminen noin kauas aikaeroineen, selviytyminen täysin vieraassa paikassa ja itse workshopinkin anti kuulostavat kaikki melko hurjilta.

No mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Saatan tulla aikaeropöllyssä kotiin, mitä sitten, se menee ohi. Saatan eksyä, ehkä sekään ei ole maailmanloppu englanninkielisessä pikkukaupungissa. Takeltelen sanoissani kertoessani itsestäni, no mitä sitten, niin tekee moni ihan omalla kielelläänkin. Voihan olla, että kaikki menee pieleen, mutta kokemus se on sekin.

Ja juuri kokemus on nimenomaan opettanut, että niistä pelottavista asioista saa yleensä eniten irti. Mitä enemmän pelottaa, sitä vaikuttavampi on lopputulos. Oli kyse sitten töistä, Texasiin matkustamisesta tai huulipunasta.

Jos sinä et pelkäisi, mitä tekisit seuraavaksi? Lähtisitkö sille matkalle, ostaisitko sen räiskyvän takin, leikkaisitko hiukset, ottaisit lävistyksen, muuttaisit, irtisanoutuisit työstäsi vai alkaisitko yrittäjäksi? Mikä on ensimmäinen asia, jonka tekisit, jos sinua ei pelottaisi? Ja jos edelleen hirvittää, mieti mikä on pahinta mitä voi tapahtua?

//

Niistä aiemmista huulipunahaasteistani voit lukea esimerkiksi täältä ja täältä.