Tykkään ruoanlaitosta, mutta en ole todellakaan mikään keittiöihme. Siksi yllätyin itsekin niin paljon tästä odottamattomasta käänteestä, jonka seurauksena koko kotimme tuoksui vietnamiselta katukeittiöltä.

Kipinä kokeilla jotain näinkin vierasta ruokalajia lähti toimistomme lähilounasravintolasta, jonka pho-keitto on näin jääkautta muistuttavien talvipäivien aikana maistunut aivan erityisen hyvältä. Palaveerasin ystäväni kanssa samaisessa ravintolassa hiljattain ja kotimatkalla päätin, että piru vie, kai minä nyt yhden keiton osaan tehdä kotonakin.

Pyörittyäni puolitoista tuntia lapsen kanssa kolmessa eri ruokakaupassa metsästämässä useammasta eri ohjeesta soveltamiani aineita, alkoi usko hieman horjua. Totesin kuitenkin, että nyt jos jätän leikin kesken, meillä on yhtäkkiä kaapissa kaikkea epämääräistä, jota en osaa laittaa mihinkään muuhunkaan ruokaan. Tähän kategoriaan menevät esimerkiksi tähtianikset ja pieni pullollinen kalakastiketta. Eikun eteenpäin ja viimeisiä aineksia hakemaan siis.

Kun lopulta pääsin vauhtiin ja lakkasin noudattamasta ihan kaikkia kiemuroita niissä ohjeissa, joiden jonkinlaista hybridiä yritin luoda, homma muuttui hauskaksi. Ensimmäinen läpimurto tapahtui siinä vaiheessa, kun liemi tuoksui täsmälleen samalta kuin lounasravintolassakin. Jes, olen tehnyt jotain oikein.

Paras fiilis tuli kuitenkin siitä, että pitkällisen kauppasekoilun ja vielä pitkällisemmän erilaisten liemien ja ainesten ympäriinsä kaatelun (kiitos uuden kodin yllättävän induktiolieden, meillä on tällä hetkellä vain yksi toimiva kattila) jälkeen lapsikin tykkäsi lopputuloksesta. Wau.

Jos haluat käyttää vapaa-aikaasi keittiössä ja lämmittää vatsaasi tällä minun versiollani pho-keitosta, koko episodi eteni kutakuinkin näin:

Kotona oli valmiina:

  • sipulia
  • katkarapuja
  • balsamicoa
  • suolaa
  • porkkanaa
  • kesäkurpitsaa
  • kanelitankoja

Ostin:

  • inkivääriä
  • limen
  • punasipulia
  • ituja
  • tähtianiksia
  • basilikaa
  • korianteria
  • kalakastiketta
  • kevätsipulia
  • riisinuudeleita

Sitten tulin kotiin ja:

1Otin pakasteesta katkarapuja, keitin ne liemikuution kera nopeasti kypsäksi lorauksessa balsamicoa ja ripauksessa suolaa. (Katkarapuja oli pakastimessa valmiiksi, joten vaihdoin perinteisemmät pho-keittoainekset, kuten kanan tai lihan niihin). Kaadoin ne siivilän läpi, laitoin kulhoon, otin liemen talteen ja keitin siinä seuraavaksi riisinuudeleita.

2 Kun riisinuudelitkin olivat valmiita, siirsin ne omaan kulhoonsa ja otin jälleen liemen talteen. Kierrätys kunniaan hei! Tässä välillä olin keittiön sotkemisen ja liemessä olemisen lisäksi suikaloinut kuorimaveitsellä ohuiksi myös sekalaisen kasan porkkanaa ja kesäkurpitsaa sekä ihan vaan suikaloinut hieman sipulia.

3 Kippasin yllä mainitun talteen otetun liemen sekaan satunnaisen määrän tähtianiksia, pari kanelitankoa, viipaloitua inkivääriä, kalakastiketta, ripauksen kardemummaa sekä limelohkoja ja annoin kiehahtaa hetken. Sen jälkeen pääsin jälleen siivilähommiin (voit kuvitella, miltä keittiö alkoi tässä vaiheessa näyttää).

4 Liemi talteen ja sattumat pois. Loppu häämötti jo, joten annostelin riisinuudelit ja katkaravut kulhoihin odottelemaan ja silppusin samalla reilusti korianteria, kevätsipulia ja basilikaa (ohjeessa luki thai-basilikaa mutta myönnän etten usko maistavani eroa, saati, että tietäisin edes mikä se on) sekä pari ohutta rengasta punasipulia niiden päälle.

5 Sillä aikaa liemi sai kiehua (yli) sinne lisättyjen itujen ja niiden ohuiden porkkana- ja kesäkurpitsasuikaleiden sekä sipulinpalojen kanssa. Kun alkoi tuntua siltä, että nyt on se hetki, kaadoin kuumaa lientä kasviksineen kulhoissa olevien ainesten päälle, nostin pöytään ja siinäpä se. Pisteenä i:n päälle olin ostanut myös sriracha-kastiketta, jolla keittoon tuli ihan ina tulisuutta lisää.

Lopputulos oli tosiaan kaikesta sekoilusta huolimatta tai ehkä juuri siksi aivan tajuttoman hyvää. En ole ihan varma mitä tapahtui mutta sen tiedän, että tätä sorttia meillä syödään jatkossakin. Tarvitsen tosin vapaapäivän sen tekemiseen ja toisen niiden jälkien siivoamiseen.