Samassa kerroksessa kanssani oleva taidenäyttely on purettu ja tilalla on nyt tyhjä galleria. Kohta se varmasti taas täyttyy teoksilla mutta eilen jäljellä olivat vain hiljaiset vaijerit.
Simppelein tapa saada syksy kotiin on antaa muiden hoitaa se sinne sisälle. Mummu ja Pappa toivat omenoita, O oksan ja taideteoksen. Minä naputtelin ainoastaan naulan seinään ja lisäsin vähän vettä.
Dieselin Loverdose on ollut suosikkituoksuni jo kolmen pullon verran eikä ihme. Se on makeahko, pehmeä ja tuoksuu siis yksiselitteisesti minulta. Myös pullon kulmikas muoto ihastuttaa joka päivä ja siksi se majaileekin esillä metallisen tason päällä.
Ennen lauantaisiivousta ja pyykkirumbaa tulee aina (onneksi!) aamiaista.
”Äiti, täällä kotona on kivaa!”
Hyvä kun sanoit. Se olisi muuten saattanut jäädä huomaamatta kaiken sen korviavihlovan uhmaamisen, kiukuttelun, itkemisen, marinan, tavaroiden heittelyn ja kitinän seasta.
_
Oikeasti vastasin, että sepä kiva.
Elämä on yhtä juhlaa kun pyörähtelee lähetin juuri tuomassa juhlamekossa viereisen toimistohuoneen tyhjyydessä ja kuvittelee ympärilleen kaiken sen humun (ja naamallekin vähän enemmän ehostusta, tukasta puhumattakaan). Onneksi alakerran juhlasalista kantautuu tunnelmaan sopivaa
Sadekelin saappaani saapuivat ja uskomatonta mutta totta, ehdin jo hieman harmitella, että mihin ne sateet nyt katosivat kun olisin kerrankin varautunut. Arvaatte varmaan, että vettä alkoi tulla kaatamalla melkein sillä siunaaman sekunnilla.
Kuten miehet, jotka lasten legolentokoneista siirtyvät vanhemmiten suihkuhävittäjiin, minäkin edistyn joissain asioissa. Tavaran määrähän on yksi maailmankaikkeuden tunnetuista vakioista,
Olen yrittänyt viime aikoina pitää vaateostokset minimissä niin omalta osaltani kuin lastenvaatteissakin ja ostaa vain tarpeeseen (tai ainakin järkevällä hinnalla, alennusrekistä, kirppikseltä tai vaikkapa huuto.netistä) mutta tämän paidan kohdalla itsehillintäni kertakaikkiaan petti aivan täysin.
