Seikkailu jatkuu osoitteessa ainoa.fi
Joskus asiat alkavat tapahtua dominoefektin lailla. Luin eilen illalla kirjaa, jossa puhutaan siitä, että meillä kaikilla on kaksi elämää. Se, jota elämme ja se, joka jää elämättä, koska emme uskalla elää sitä.
Vuoden loppumiseen liittyy aina tietynlaista uuteen valmistautumista ja menneen reflektointia. Olen yleensä ollut varsin aktiivinen molemmissa mutta juuri nyt en koe tarvetta kumpaankaan. Ainakaan vielä.
Ajattelin päivittää ja kirjoittaa hieman siitä, mikä kaikki tänä vuonna on muuttunut. Avasin tuttuun tapaan taustahallinnan ja ainiin, se valtava WordPress-päivitys 5.0 onkin täällä jo paikallaan ja kaikki on aivan eri näköistä. Elämässäkin tuntuu tulleen muutamakin massiivinen päivitys tässä tämän vuoden aikana.
Menisin kyllä, mutta mitä jos. Mitä jos mokaan, mitä jos kukaan ei kuuntele ja ketään ei kiinnosta.Mitä naapuritkin ajattelee. Mitä jos tästä ei tule mitään, mitä jos näytän tyhmältä, mitä jos joku nauraa, mitä jos eksyn, mitä jos en osaa, mitä jos mitäjosmitäjosmitäjos. Mitä jos et pelkäisi ollenkaan? Mitä tekisit?
Jos minulla olisi teemasana, se olisi ehdottomasti yes. Tai paremminkin YES.
Jos olet lukenut bestseller-klassikon Eat, Pray, Love, tiedät mistä puhun. Jos et, niin kyseessä on siis teoria siitä, että jokaisen ihmisen ja jokaisen kaupungin voi tiivistää yhteen sanaan. Ajatus on kiinnostava,
Muistatko vielä, kun unelmoit niistä asioista, joita sinulla on nyt? Minä meinaan välillä unohtaa.
Just nyt mietin asioita, jotka riippuvat toisistaan. Niitä, joiden tekemisen aloittaa innoissaan ja sitten se tyssää siihen, että joku toinen asia on hoitamatta. Pahinta on se, jos sitä hoitamatonta ei voi hoitaa itse vaan sen on riippuvainen jostain muusta. Kuten siitä, että joku vastaa tai siitä, että tekniikka prakaa just silloin.
Muistatko vielä, kun blogit olivat päiväkirjamaisempia. Oli merkintöjä juuri tältä päivältä, päivän asua ja ehkä ruokaa. Hajanaisia ajatuksia, muistoja ja oivalluksia jäsentymättömämmässä paketissa. Sittemmin niistä tuli verkkomedioita, kuratoituja sisältöjä, useampia kirjoittajia, tuntikausia muokattuja kuvia ja editoituja, vain harvoin juuri tätä päivää tai hetkeä koskevia tekstejä. Omani tietysti mukaan lukien. Mitä jos tänään luvassa olisi ihan vaan sekalaisia kuulumisia?
Tämä tietyissä piireissä jo läpikohkattu metodi tarttui tutkaani vasta melko hiljattain eli alkuvuodesta. Kokeilin silloin hetken aikaa, tein kaiken oikeastaan vähän väärin ja ei kovin yllättävästi jätin homman myös enemmän tai vähemmän kesken. Nyt ajattelin kokeilla uudelleen ja keskittyä hieman enemmän myös yksityiskohtiin, joita on huimat kolme.
Tämä postaus kertoo siitä, kuinka ostin popsocketin. Tai ei, tämä postaus kertoo siitä, mitä opin itsestäni, kun kielsin itseäni kirjoittamasta siitä, että ostin popsocketin.