Arjessakahlaajat

 

Kahvikuppeja, bussiin juoksemista, kirjastoja, keskusteluja viisivuotiaan kanssa sukupuutosta ja kapellimestarin tahtipuikoista. Pyykkiä, lakritsintuoksuista pesuainetta, aamupiirejä ja päivityksiä. Loputtomasti päivityksiä. Olen vähentänyt yötöitä mutta hetket täyttyvät silti valonnopeudella. Palavereilla ja sämpylöiden leipomisella. 

Back in business

Tekisi mieli sanoa otsikon mukaisesti, että back in business kun kaikki paikat pursuavat arjen alkamista, töihin paluuta ja muuta sen sellaista. Minähän olen ollut koko kesän muutenkin in business, että sikäli sanonta ei oikein toimi mutta onhan tässä vähän sellaista ei nyt suuren urheilujuhlan mutta jonkinlaisen kollektiivisen tsemppaamisen tuntua.

2,6 kilometriä aikaa ajatella

Oletettavasti sä et ole enää kaksikymppinen, totesi lifecoachini hienotunteisesti kun keskustelimme elämääni juuri nyt kuormittavista haasteista.

Tässä kuussa olen

-syönyt (paljon, etenkin sushia)
-blogannut (harmittavan vähän, anteeksi)
-itkenyt (sopivasti)
-ollut mönkijän kyydissä

Vähemmän keikkuva elämä – minustako minimalisti

Sinäkin olet varmasti huokaillut ihastuksesta niiden eleettömien Instagram-kuvien kohdalla tai pinnannut niitä huikeita kolmemetrisiä huoneita Pinterest-kansioon. Kokenut salaa kateuden pistoksen kun joku myy omaisuutensa, ottaa yhden repun mukaan ja lähtee valloittamaan maailmaa tai kuvaa itsensä ja lapsensa hervotonta kokovalkeaa taustaa vasten niin, että kuvassa ei näy mitään ylimääräistä lukuunottamatta yhtä näennäisen huolettomasti aseteltua koriste-esinettä tai -kasvia. Sisustuslehdissäkin minimalismi on äärimmilleen riisuttua, tyhjää pintaa ja tilaa jossa huokuu zen.

Kirjoitettuani äskeisen lauseen vilkaisin ympärilleni ja tästä on kuulkaa zenit (ja Pinterestit) kaukana.