Pari viikkoa sitten meillä matkustettiin kuuhun ja takaisin seitsemänvuotiaan kunniaksi. Teemasynttärit on yksi inspiroivimmista asioista mitä tiedän, niitä on ihana suunnitella ja valmistella. Parasta on vetää aina ihan vähän överiksi.
Kotijuttuja ei ole täällä juuri näkynyt. Se johtuu lähinnä siitä, että minäkään en ole juuri nähnyt kotia. Mitä nyt vilaukselta sängyn ja jääkaapin ympäripyöreiden työpäivien lomassa. Mutta se koti, täällä se on odotellut ihan tyynesti, että minulla on aikaa. Niinpä harvinainen vapaapäiväni kuluikin pitkästä aikaa sormet mullassa. Ah mitä terapiaa.
Minä en varsinaisesti ole mikään multasormi, viherpeukalo tai metsässä samoilija.
Moni on sanonut, että jännittävintä bloggaajan tapaamisessa kasvotusten on ääni. Siis se, että vaikka olisi lukenut vuosikaudet tätäkin julkista pöytälaatikkoa, ei ole välttämättä koskaan kuullut miltä kuulostan livenä. Itse olen usein miettinyt miltä ottamani kuvat kuulostavat.
Joskus sisustuskuvista tulee heti sellainen en kestä, pakko saada -fiilis. Olen vähentänyt shoppailua huomattavasti mutta antanut itselleni luvan retkahtaa, jos kohde herättää minussa suurta ja ehdotonta rakkautta (Marie Kondo, I hear you!). Tämä nerokas tyynysohva teki niin, eikä se jättänyt minua rauhaan.
Olen vuosia haaveillut unisiepparista ja aina satunnaisesti laiskanpuoleisesti niitä vilkuillutkin. Oikeastaan olen kuitenkin enemmän haaveillut sellaisen tekemisestä kuin ostamisesta. Ja sen verran laiskanpuoleisesti sitäkin, että projekti ei ole edennyt kovin vauhdilla. Perfektionistin rimakin on ollut aika korkealla, että jos sellaisen kerran nyt tekee niin sen pitää sitten olla kans hieno.
Vietin tänään pitkän tovin valokuvaten makuuhuonettamme. Erityisesti sitä yhtä kohtaa, johon olin eilen ripustanut kuvan puolukasta. Puolukka päätyi seinälleni kahdesta syystä. Sen takia, että se on hieno ja sen takia, että se on suomalainen. Jälkimmäinen kuulostaa paljon yksinkertaisemmalta kuin onkaan ja on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Tänä vuonna ei tarvinnut paljon arvailla, että minkälaiset kuusivuotispäivät meillä pidetään. Sankari ilmoitti hyvissä ajoin, että discosynttärit niiden on oltava. Ja discosynttärit pidettiin.
Pienellä budjetilla ja vielä pienemmällä ajalla järjestetyt juhlat koostuivat erilaisista pienistä mutta merkityksellisistä elementeistä. Keräsin loppuun sinulle myös näppärän juhlanjärjestäjän vinkkilistan, jolla teet elämästä (ja juhlista) helppoa.
Valokuvanäyttelyni teokset kotiutuivat turneeltaan ja osa niistä jätettiin tänne kotiin (osa etsii muuten vielä kotia!). Yksi valtavista teoksista valtasi keittiön paraatipaikan ja samalla teimme muutamia muita pieniä muutoksia kodin sydämeen.
Tänään saattoi olla viikon, korjaan kuukauden, ei hitto vie koko vuoden paras kirppispäivä. Käykö sinulle ikinä niin, että tulee hetken mielijohde poiketa kirppiksellä. Sellainen pieni kutina, että osuisiko tänään kohdalle joku superlöytö, sellainen, joista muut aina kertovat.
En tiedä aloittaisinko sympaattisesta suunnittelijasta, IKEAn tulevasta tajunnanräjäyttävästä uutuusmallistosta, kakkukesteistä vai katalogista. Viime päiviin on tiivistynyt aivan huikea määrä inspiraatiota ja valtaosa siitä menee kyllä tällä kertaa noiden mainittujen asioiden piikkiin.
Voiko olla ihastumatta suunnittelijaan, joka laittaa valtavan kulhon reunaan yksityiskohdaksi kopion nenärenkaastaan? No ei voi.
Osutko sinä usein oikeaan paikkaan oikeaan aikaan? Liekö kyse markkinatalouden nopeasta kierrosta vai hyvästä tuurista mutta huomaan löytäväni usein haluamani tuotteen alesta vain hetki sen jälkeen kun olen sen ostamista harkinnut. Niin kävi nytkin.