Huoltoajo sallittu

Ilmassa on lievää kisaväsymystä. Olo tuntuu nuutuneelta ja illalla sänkyyn kaatuu varsin väsynyttä porukkaa. Samaa porukkaa heräilee tipottain yölläkin, kuka mistäkin syystä.

Lend me thy light

Pink and adorable

Koko viikonloppu ja vähän vielä eilinenkin menivät melkoisessa juhlahumussa. Niitä prinsessasynttäreitä oli tietysti odotettu viikkotolkulla ja jännitys meinasi kasvaa jo aivan kolossaalisiin mittasuhteisiin kun neljävuotias tivasi joka päivä, että onko tänään ne OIKEAT JUHLAT.

Mitä odotat?

Mikä vika tässä hetkessä on? Siis sen lisäksi, että kohta se on mennyttä.
Miksi ei nyt? Mikä estää?

Kiire, budjetti, pelko, häpeä, saamattomuus, väsymys, epävarmuus?

Mitä menetät jos

Ootd | Suuntana sushiöverit

Vaikka tänä vuonna tallennankin Instagramiin kirjoja enkä sushiannoksia, ei niiden määrä ole vähentynyt lainkaan. Jos on tarkoitus syödä lounaaksi muutakin kuin kotoa tuotuja eväitä, suuntaan useimmiten sushille. Onneksi palaverini toisista osapuolista suurin osa kannattaa tätä suurta herkkua myös.

Mielensisäiset maansiirtokoneet

Iskeekö sinuunkin välillä silkka raivoisa muutoksenhalu? Vahva tunne siitä, että jotain pitäisi nyt elämässä kertakaikkiaan muuttaa, eikä tiedä että pitäisikö vaihtaa olohuoneen järjestystä, leikata tukka vai hakea töitä ulkomailta. Tai että pitäisikö vaihtoon pistää vaatekaappi, mies vai molemmat. Mielensisäiset maansiirtokoneet hyristelevät jo moottoreitaan.

Äitiydestä

Millaista on olla melkein neljävuotiaan äiti? Se on jotain sellaista, jota en olisi missään määrin osannut kuvitella vielä raskausaikanakaan. Silloin oli tietysti aikaa pohtia monia asioita pitkällekin, itse muistan ainakin pelänneeni etten osaisi asettaa rajoja murrosikäiselle tai etten ikinä selviäisi maailman pahuuksien selittämisestä. Hormonimyrskyissä sitä oli niin kovin kaukana siitä mitä ihan ensin, paljon ennen näitä seikkoja, on luvassa.

Ketsuppeja

”Mulla on näitä ketsuppeja, nää ketsupit on tosi ihania,
kato miten iso pää tällä ketsupilla on!”

Värikkäitä mukeja ja turvallisia aikuisia

Kesä on täällä tämänpäiväisestä lumisateesta huolimatta ja lomakin lähestyy. Ei tosin omani mutta O:n loma päiväkodista. Syksyllä puhaltavat uudet tuulet ja ryhmän lisäksi vaihtuvat myös tädit. Jouluna muistaminen jäi puolitiehen hyvistä aikeista huolimatta joten nyt halusimme O:n kanssa kiittää kuluneesta vuodesta. Päiväkotiin meneminen on ollut yksi suurista muutoksista ja se on sujunut mielettömän hienosti eikä vähiten mahtavien työntekijöiden takia.

Jotkut päivät ovat helpompia kuin toiset

Otsikon lauseesta on tullut patenttivastaus kysymykseen miten voin. Akuutista kriisistä on nyt kulunut sen verran aikaa etteivät jatkuvat avautumiset tai yhtäkkiset itkukohtaukset tunnu enää luontevilta. Oikeastaan olen aika hiljaa, siirrän osan ajatuksista toisina hetkinä ajateltaviksi, jotta pystyn toimimaan nyt.

NOPSA PRINSESSA

Ilmeisesti kesäsuunnitelmamme O:n kanssa lyötiin lukkoon kertaheitolla kun allekirjoittanut sai vihdoin toimittua hyvänä haltiattarena ja pihaan ilmestyi pinkkivalkoinen polkupyörä. En muista milloin O olisi ollut näin halkeamaisillaan onnesta ja innosta.

Kahvinjuonnista, periaatteista ja korurasioista

Astioiden suhteen minulla on ollut jo pitkään kaksi periaatetta. Niiden on oltava mustavalkoisia ja kahta samanlaista ei ruttumukeja lukuunottamatta kaappiini tule. No, nyt on sitten kaksi samanlaista raitamukia ja vain yksi periaate.