Kyllähän tämä arki visuaalisen alan sekatyöläisenä on pitkälti yksin sinihohtoisen ruudun ääressä puurtamista ja mielikuva koneella kyyhöttävästä kalpeasta graafikosta varsin autenttinen. Minulle on kuitenkin tärkeää tavata asiakkaita ja yhteistyökumppaneitani kasvotusten, ei pelkästään töiden takia vaan luodakseni heihin aidon siteen.
Vaikka moni päivä on viime viikkoina täyttynyt kyynelistä ja vaikeista puheluista, postista, jossa puhutaan kuolemasta ja lukemattomista pienistä romahduksista, on samaan aikaan syntynyt myös jotain muuta. Kaipa näissäkin jollain tavalla se kaikki kaipaus näkyy. Tunnetiloilla kun on tapana siirtyä töihini sekaan mausteeksi.
Eilen illalla skoolasin esseemäisyyden hengessä muovimukilla kuohujuomaa pakkasessa keskellä puistoa. Esitys-lehden tämän vuoden ensimmäinen numero saapui painosta ja koska kyseessä oli monellakin tavalla erikoinen numero, juhlistimme sitä paitsi puistossa, myös mielenkiintoisen ohjelmakattauksen siivin Dubrovnikissa.
Tammikuu on yleensä aika hiljainen mutta nyt näyttää siltä, että yksi sun toinen asiakas on aktivoitunut oikein kunnolla ja hommaa riittää. Arki on siis hyökännyt kimppuun samantien vaikka toimisto onkin vielä yksi suuri (ja kaunis!) musta aukko.
Ei ole olemassa niin hyvää päivää etteikö siitä saisi vielä vähän parempaa glitter-kynsilakalla, itse suunnitelluilla hopeamustilla kutsuilla sekä vapaaillalla ja pikkujouluilla.
Muistatko kun sanoin hiljattain, että violetti on uusi keltainen eli kauden nouseva hittiväri. Vaikka kyseinen postaus koskikin lähinnä lastenvaatteita, on sama sävy alkanut varovasti hiipiä muuallekin ja nyt se on jopa virallista,
Yleisön pyynnöstä nyt saatavilla!
Tällaista tänään.
Mitä saadaan aikaan kun yhdistetään aikuisten kirjoittamia juttuja lapsista ja lasten kirjoittamia juttuja lapsista ja aikuisista, pallomeri, Joonas Lehtimäen sarjakuvia, aikuisten juttuja lapsille ja lapsilta kielletty lastennäytelmä, lasten tekemiä kuvituksia ja kuvia lapsista? No tietenkin tänään ilmestyvä Esitys-lehden tämän vuoden viimeinen numero: Lapsi.
Edellinen Tukholmanreissu keskittyi pressitoimistoon, tällä kertaa olimme sen sijaan NK:n eli Nordiska Kompanietin neljännessä kerroksessa. Aamu alkoi toimittajien ja bloggaajien kestitsemisellä muhkein aamiasbuffetein ja jatkui siten, että Sophie la girafe Baby oli ensimmäisenä maailmassa myynnissä NK:n lastenosastolla.
On päiviä jolloin kaikki menee pieleen ja sitten on sellaisia päiviä kuten tänään jolloin kaikki sellainen menee pieleen, jonka ei missään nimessä pitäisi edes pystyä menemään pieleen.
Ei skumppa-aamiaisissakaan tietenkään mitään vikaa ole mutta en keksi kyllä yhtään mahtavampaa tapaa aloittaa aamu kuin hyppäämällä pallomereen.